Hiilihydraatit

Hiilihydraatit ovat tärkeä energialähde ihmisille. Suositellaan, että päivittäisestä energiasta 55–60 prosenttia tulisi hiilihydraateista. Hiilihydraatit jaetaan ravintotieteissä sokereihin, tärkkelykseen, glykogeeniin ja selluloosaan. Kemiassa yleisempi jaottelu tehdään hiilihydraattien koon mukaan: mono-, di-, oligo- ja polysakkarideihin. Jaottelu perustuu ketjuuntuvien molekyylien sokeriyksiköiden lukumäärään. Hiilihydraatit voidaan luokitella hydroksiketoneiksi tai -aldehydeiksi, sillä niiden perusyksiköt voivat esiintyä avo- tai rengasrakenteisina. Perusyksiköissä on 5–6 hiiltä, ja niihin on kiinnittynyt useita hydroksyyliryhmiä. Ne ovat siis vesiliukoisia.

Monosakkaridit: glukoosi = rypälesokeri, galaktoosi, fruktoosi = hedelmäsokeri ja riboosi, joista rakennetaan di- ja polysakkarideja (rakennekaavat esillä avo- ja rengasrakenteineen)

Disakkaridit (rakentuvat kahdesta monosakkaridista): glukoosi + fruktoosi = sakkaroosi (ruokosokeri eli ”leivontasokeri”), glukoosi + galaktoosi = laktoosi, glukoosi + glukoosi = maltoosi (mallassokeri)

Oligosakkaridit ovat muutaman monosakkaridin muodostamia molekyylejä. Tärkkelys koostuu 200–2000 glukoosiyksiköstä, joten se on erinomainen energianlähde (peruna, maissi). Selluloosassa on noin 2000–5000 glukoosiyksikköä, mutta ihmisen elimistö ei voi käyttää sitä energianlähteenä kuten esimerkiksi lehmä, sillä meillä ei ole selluloosaa pilkkovaa entsyymiä elimistössämme.