Verkostoitumisen esimerkkejä

Pidempiaikaista ja tiivistä alihankintaa voidaan käyttää esimerkkinä verkostoitumisesta. Alihankinta ei ole kuitenkaan verkostoitumisen synonyymi, koska kyse voi olla myös pelkästä kaupankäynnistä yritysten välillä: päähankkija eli tilaaja tai ostaja ostaa ja alihankkija myy. Alihankinta on verkostomaista, mikäli yhteistyö on tiedostettua ja tavoiteltua.

Japanilainen autonvalmistus on hyvä esimerkki verkostoituneesta alihankinnasta. Siellä päähankkija eli autotehdas on tiiviissä suhteissa omien alihankkijoidensa kanssa. Tuotettavan auton laatu on juuri niin hyvä, kuin useiden yritysten muodostaman verkoston avulla voidaan saada aikaan. Tällöin autonvalmistus nähdään kokonaisuutena, jossa on mukana monia yrityksiä ja suhteiden täytyy toimia hyvin kyseisten yritysten välillä.

Matemaattisesti ajateltuna kokonaisuus on osiensa summa, mutta verkostoajattelussa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Yhteistyössä tuotanto on edullisempaa, ja näin rahaa jää vaikkapa tuotekehitykseen. Siten esimerkiksi uusien mallien tuominen markkinoille nopeutuu ja verkosto saa kilpailuetua.

Verkostoituminen on tärkeää etenkin pienille yrityksille. Yritykset voivat keskittyä omaan erikoisosaamiseensa ja verkostoitumalla ne pääsevät käyttämään toisten yritysten resursseja. Pienet yritykset voivat näin toteuttaa suurempia kokonaisuuksia yhdessä, kuin mihin ne pystyisivät yksinään. Verkostoituminen merkitsee siis käytännössä kustannussäästöjen syntymistä.

Esimerkkinä verkostoitumisesta voidaan mainita yhteismarkkinointi, yhteishankinnat ja yhteinen tuotekehitys. Verkostoitumisella voidaan jakaa yritystoiminnan riskejä usean eri osapuolen kesken. Yritysten tavoitteena on kilpailukyvyn ja samalla laadun sekä toiminnallisen laadun että lopputuotteiden tai palvelun laadun parantaminen. Verkostoitumisella pienet yritykset saavat joukkovoiman käyttöönsä ja niiden uskottavuus kohentuu.

Verkostoituminen ei ole pelkästään pienten yritysten toimintatapa. Kaiken kokoisille yrityksille on hyötyä oman yrityksensä ulkopuolisista resursseista. Suurissa yrityksissä on itsessäänkin tapahtunut eräänlaista verkostoitumista. Suuryritykset ovat hajauttaneet toimintojaan eli siirtäneet tiettyjä toimintoja itsenäisille ja omistamilleen tytäryrityksille. On huomattu, että pienet yksiköt ovat tehokkaampia kuin suuret yksiköt. Verkostossa organisaation aiheuttama "tyhjäkäynti” vähenee juuri verkoston yritysten erikoistumisen ansiosta.