Oma asenne mediaan värittää lukijan silmälasit. Siksi omaa mediasuhdetta on syytä pysähtyä miettimään. Ikävät ilmiöt ovat saaneet myös opettajainhuoneissa aikaan hyvinkin kielteistä suhtautumista mediaan. Hankaluudet yleistetään, ja yleistyksen varjolla torjutaan koko alue. Harmillista tässä on se, että ellei koulu ohjaa mediataitoihin, sitä ei tee kukaan muukaan. Kaikissa kodeissa ei osata opastaa kriittiseen medialukutaitoon ja monipuoliseen mediasuhteeseen.
Ikävä kyllä ja kiitos ei
- Kokeiltiin verkkokeskustelua, mutta kovin pinnallisia ja epäolennaisia ajatuksia siellä tuli.
- Tieto sirpaloituu. Media tekee levottomaksi. Virikkeitä on oppitunnilla muutenkin ihan liikaa.
- Verkossa ja peleissä on paljon roskaa, seksiä ja väkivaltaa. Ei se kuulu tämän ikäisille eikä varsinkaan kouluun.
- Tunnista menee tolkuttomasti aikaa siihen, että repii niitä johtoja pois korvilta ja vahtii, ettei kännykän kanssa pelata.
- Kopioivat vastaukset jostain. Ei siinä mitään opi.
- Opettaja ei voi kontrolloida työskentelyä.
- Joku laittoi pornokuvan tietokoneelle taustakuvaksi. Nyt ei kukaan käytä tietokoneita ilman valvontaa.
- Toisen nimissä lähetettiin hävyttömiä viestejä. Minä en jaksa niitä vahtia. Minun tunnilla keskitytään asiaan eikä viihteeseen.
- Kysyin oppilailta, että tarvitaanko tämän oppimiseen Internetiä ja olivat sitä mieltä, että ei.
- Entäs, kun joku tulee kysymään, että miten tätä ohjelmaa käytetään, enkä minä osaa ohjata. Pitäisi pitää yksi vuosi opintovapaata, että voisi opetella näitä kaikkia käyttämään.
Näin sanovat opettajat, mutta mitä samoista aiheista sanoisivat oppijat itse? Tehtävien asettelu ratkaisee. Hyvään median käyttöön ei osata siirtyä hetkessä. Tarvitaan opastusta, ja opastusta tarvitsevat sekä opettajat että oppijat. Moraaliset kysymykset on tärkeää ottaa käsittelyyn: mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, mikä pahaksi, mikä hyväksi. Mediasuhteen tietoinen tarkastelu opettaa myös säätelemään omaa toimintaa. Asian ohittaminen ja kieltäminen eivät vie eteenpäin.
Ei median silti tarvitse olla läsnä jokaisella tunnilla. Mediakasvatusta kannattaa suunnitella koko opettajakunnan kesken. Eräällä koululla käytettiin iltapäivä yhteisen linjan etsimiseen. Painopisteiksi nostettiin seuraavat asiat:
- vastuullinen mediankäyttö
- ajankäyttö
- kriittisyys
- ihanteet, asenteet ja arvot.
Käytännön toimiksi ideoitiin teemojen tuominen opinto-oppaaseen, jonne kirjoitetaan muun muassa lyhyt netiketti. Opinto-ohjauksen kurssilla opiskellaan tiedonhakua ja lähdekriittisyyttä. Koululla järjestetään yhteinen tapahtuma, jossa painopisteiksi valitut teemat ovat esillä eri oppiaineitten näkökulmasta. Kielten ja äidinkielten yhteisenä projektina vertaillaan eri uutislähteitä ja tutkitaan uutismaailman kaupallistumisen vaikutuksia.
Monilla aikuisilla on vankkoja mielipiteitä IRC-galleriasta, vaikka he eivät ole koskaan tutustuneet siihen
Kaikessa kasvatuksessa toimintaa ohjaavat piilossa olevat asenteet. Siksi omien asenteiden tiedostaminen on opettajan ensimmäinen askel kohti mediakasvattajan roolia. Se, miten itse suhtaudut mediaan, heijastuu valintoihisi ja kannanottoihisi. Mediasuhteesta voi muodostua myös kuilu opettajan ja oppijan välille.
Mediaa voi syyttää monesta. Mutta vanha totuus on, että lukija muodostaa aina merkittävän osan lukemastaan omassa mielessään. Eri ihmiset ymmärtävät saman tekstin eri tavoin omien kokemustensa, oman ymmärryksensä ja omien arvojensa pohjalta. Media herättää tunteita. Kaupallisin periaattein toimiva media tekee eniten sitä, mikä myy parhaiten. Monen ihmisen mediasuhteeseen kuuluu voimakkaita tunteita, syvään juurtuneita asenteita, ilman kokemusta muodostuneita ennakkoluuloja ja moraalisia rajanvetoja.
Millainen sinun mediasuhteesi on? Tiedätkö varmasti, mikä on roskaa ja mikä hyvää?
Laadi kaksi listaa. Kirjoita toiseen kymmenen ikävää asiaa, jotka liittyvät mediaan ja toiseen kymmenen hyvää asiaa. Kumpi lista täyttyi helpommin? Mikä on sinun lempimediumisi? Voitko sietää, että joku inhoaa sitä, mistä sinä pidät ja toisin päin? Vietä vartti inhoamasi median parissa. Tutki, miksi se viestinnän muoto ei avaudu sinulle.
Toteuta opetusta uusilla mediavälineillä
Eri medioitten luonnetta oppii ymmärtämään paremmin tuottamalla itse. Hyvinkin pienimuotoinen oma tuottaminen voi avata myös opettajan suhdetta viestinnän välineisiin. Opettajan ei tarvitse hallita itse kaikkea. Mediaprojekti on hyvä mahdollisuus yhdistää ryhmän osaaminen. Opettaja voi olla oppijan roolissa ja antaa samalla hyvän mallin elämänlaajuisesta oppimisasenteesta. Yhteistyössä tarjoutuu myös luonteva tilaisuus arvokeskusteluun: Millaista on hyvä viestintä? Mitä pelisääntöjä tarvitaan? Mitä voi laittaa avoimeen verkkoon ja mitä ei?
Ihastjärven koulun Ihmisprojektissa yhdistettiin valokuvia, kuvankäsittelyä, kirjoittamista, blogin tekemistä ja biologiaa. Tuloksia katsomalla voi arvata, että sisältökin jäi oppijoille mieleen. Lukiolaiset saivat persoonallisuuspsykologian kurssilla oman valintansa mukaan tehdä esitelmän sijaan kuunnelman tai videon. Esitykset oli toteutettu hienosti, eikä opettaja ohjannut ollenkaan niiden tekemisessä.
Mediapäiväkirja on hyvä väline oman mediasuhteen pohtimiseen. Mediapäiväkirja on parasta toteuttaa ryhmässä: opettajat keskenään tai opettaja yhdessä oppijoitten kanssa. Päiväkirjan pitämiselle määritellään aika, esimerkiksi viisi päivää. Ennen päiväkirjan pitämistä on vielä syytä pohtia, mitä kaikkea luemme mediaan kuuluvaksi. Median määritteleminen ei ole ollenkaan niin selvää kuin miltä se kuulostaa. Tulosten yhteinen tarkastelu on kiinnostavaa. Mediapäiväkirja voi herättää myös miettimään omaa ajankäyttöä ja mediavalintoja uudella tavalla.