Ilmeet ja eleet
Ovat tärkeitä puhekommunikaatiossa. Kasvojen ilmeitä seurataan tarkasti toisille puhuttaessa, meidän odotetaan katsovan puhekumppania kasvoihin, yleensä odotetaan katsekontaktia, ei esimerkiksi varpaisiin katsomista tai muualle tuijottelua.
Hymyä ja nauruakin kuulee vieraskielisessä kommunikoinnissa paljon enemmän kuin meidän kielikulttuurissamme, vaikka tilanne saattaakin olla muuttumassa. Aina jutut eivät naurata, mutta ainakin hymyn voi loihtia kasvoille, se ei vähennä kenenkään persoonallisuutta. Hymyttömyys yleensä herättää huomiota, koska hyvin vakavia ilmeitä näkee harvemmin, ellei tilanne sananmukaisesti ole "haudanvakava".
Englannin kieltä puhutaan maailmalla laajalti ja siksi eleistäkään ei voi sanoa muuta kuin että eleet oppii seuraamalla ihmisiä eri tilanteissa. Myös ns. puhekulmat vaihtelevat toisen kanssa keskustellessaan esim. britti on usein ns. kulmittain puhekumppaniin nähden, amerikkalaisten kanssa tyyli vaihtelee enemmän. Britit ovat eleissään melko hillittyjä, mutta eloisampia kuin suomalaiset, amerikkalaiset ovat yleisesti ottaen vilkkaimpia näistä "kolmesta", mikä puolestaan juontaa pitkälti sinne muuttaneiden ihmisten taustoista. Joitakin yleisiä elekieleen kuuluvia merkkejä briteillä ja amerikkalaisilla ovat seuraavat:
Tiedätkö, mitä nämä kuvat viestivät?
- Good luck! I hope everything goes well!
- The person is crazy!
- I don't know, I have no idea!
- I can't hear!
- That's enough!
- Bad idea! It's rejected!
- Oh, I forgot!
- Slow down! Relax!
- I am surprised!