Pakina parodioi, uutinen informoi
Toimittaja teki juttua kunnanjohtajan valinnasta. Omaan silmään yksi hakijoista tuntui muita pätevämmältä. Voiko fiiliksen välittää lukijoille? Ei. Toimittaja ei saa uutisjutussa ilmaista omaa kantansa. Kun tarkoitus on toimia lukijan silminä ja korvina ympäröivään maailmaan, pitää tälle myös jättää mahdollisuus muodostaa itse mielipiteensä käsiteltävästä asiasta. Toimittaja ei saa syöttää lukijalle omia mielipiteitään – uutisessa. Tietyissä tekstilajeissa se kuitenkin on sallittua. Tekstit voidaan karkeasti jakaa kahtia, faktateksteihin ja mielipideteksteihin. Uutiset ja reportaasit kuuluvat edellisiin, yleisönosastokirjoitukset, kolumnit, kommentit ja pääkirjoitukset jälkimmäisiin.
Aloittelevaa toimittajaa saattaa joskus arveluttaa kiistellyistä aiheista kirjoittaminen. Voi tuntua siltä, että lukija luulee toimittajan kannattavan haastateltavan esille tuomia mielipiteitä. Näin ei kuitenkaan koskaan ole. Toimittajan tehtävä on vain tuoda julki muiden mielipiteitä, kannanottoja ja perusteluja.
Vasta toimittajan uraansa aloittelevan yleisin virhe on kirjoittaa perinteistä ainekirjoituskaavaa noudattaen. Sellaista rakennetta ei kuitenkaan koskaan käytetä journalistissa teksteissä. Juttutyypistä riippuen lehtitekstin rakenne on aina erilainen.
Uutisen ja artikkelin tavanomainen rakenne on seuraava:
- otsikko
- ingressi eli johdantokappale
- leipäteksti
- väliotsikko
- leipäteksti
- kuvateksti
a) Uutinen
Uutisella ja spontaanilla puheella on paljon yhtäläisyyksiä. Kertoessamme jostain tapahtuneesta muille käytämme melkein automaattisesti uutisen rakennetta. Aloitamme mielestämme mielenkiintoisimmasta kohdasta ja annamme sitten taustatietoja.
Ystäväsi Jenna soittaa sinulle illalla ja kertoo luokkakaverinne Teron joutuneen sairaalaan. Tämä on jäänyt skeittilaudallaan auton alle. Aamulla koulun pihalla kerrot tapahtuneesta muille:
- Tiesittekö, että Tero jäi eilen auton alle?
- Mitä? Miten se tapahtui?
- Hän oli skeittaamassa kioskin pihalla ja halusi näyttää jonkun jutun Jennalle ja Artulle. Jenna sanoi, että hän jatkoi hypyn jälkeen kovaa vauhtia tielle, mutta ei huomannut että sieltä tuli auto. Se tönäisi hänet katuun.
- Kauheaa. Miten Terolle kävi? Loukkasiko hän pahasti?
- Ei kovin pahasti. Hän sai lievän aivotärähdyksen ja joitakin naarmuja. Mikään paikka ei murtunut. Hänen piti kuitenkin jäädä sairaalaan yöksi. Onneksi hänellä oli kypärä ja suojat.
- Miksi kukaan ei huutanut hänelle, että auto on tulossa?
- Jenna sanoi, että he kaikki yrittivät, mutta hän ei kuullut mitään. Onneksi auton kuski ehti hidastaa ennen törmäystä.
Kukaan ei kertoisi edellä kuvattua tapahtumaa aikajärjestyksessä, vaan juuri uutisen tyyppisesti laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen. Aivan kuten uutiset lehdessä, suullinen kertomuskin vastaa uutiskysymyksiin.
- Mitä tapahtui? Koulupoika jäi auton alle.
- Koska? Eilen illalla.
- Kuka tapahtumaan oli osallisena? Auton kuski ja auton törmäämäksi joutunut poika.
- Missä onnettomuus tapahtui? Paikallisen kioskin liepeillä maantiellä.
- Miten onnettomuus tapahtui? Auto töytäisi poikaa, tämä kaatui maahan ja loukkaantui.
- Miksi onnettomuus tapahtui? Poika skeittasi suoraan tielle, mutta ei huomannut autoa. Auton kuski ei ehtinyt väistää kokonaan, vaikka ehtikin vähän hidastaa.
Edellä kuvattu onnettomuus ei ole suuri uutinen kuin tapahtumassa osallisina olleiden henkilöiden perheelle, sukulaisille ja tuttaville. Sanomalehdessä se ei saisi paljon, jos ollenkaan tilaa. Kiinnostava yksityiskohta tapahtumassa voisi lehden näkökulmasta olla lasten ja nuorten skeittaaminen vaarallisissakin paikoissa. Eikö harrastukseen voida järjestää parempia paikkoja? Miksi skeittaajille ei ole rakennettu enempää ramppeja? Muistavatko skeittaajat ottaa muita ihmisiä huomioon? Onko vastaavanlaisia onnettomuuksia tapahtunut aiemmin? Tällainen keskustelu voitaisiin käydä Teron vanhempien ja opettajien kesken tai sitten vastauksen kysymykseen voitaisiin julkaista uutisena sanomalehdessä.
Uutinen menee aina suoraan asiaan. Jo johdantokappaleessa toimittaja antaa vastauksen kahteen tai useampaan uutiskysymykseen. Sen jälkeen uutisessa syvennetään asiaa, annetaan taustatietoja tapahtuneelle ja käydään läpi muita yksityiskohtia. Mitä edemmäs tekstiä lukija etenee, sitä enemmän taustoja hän saa tietoonsa. Siksi puhutaankin uutiskolmiosta, jossa kaikkein tärkeintä osaa kuvaa ylöspäin osoittava kärki. Alaspäin levenevä osa tarkoittaa taustatietoa.
Olet uutistoimituksen iltavuorossa ja soitat poliisille. Saat selville seuraavanlaisia tietoja illan tapahtumista. Kirjoita niiden perusteella lyhyt uutinen seuraavan päivän lehteen. Mieti tarkkaan mitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä jättää pois. Pohdi mitä ihmisten pitäisi saada tietää? Laadi uutiselle myös otsikko.
- Karannut koira on löydetty ja palautettu omistajalleen.
- Keskuskoulun pihalla seisseen mopon päältä on varastettu kypärä.
- Punainen Volvo ja musta Saab ovat ajaneet yhteen Kuusitien ja Kanervakadun risteyksessä.
- Toinen kuskeista ei huomannut stop-merkkiä, vaan ajoi suoraan toisen auton eteen.
- Kello oli tuolloin noin 16.30.
- Autot saivat peltivaurioita.
- Liikenne piti pysäyttää Kanervakadulla 20 minuutiksi.
- Paikalle kerääntyi niin paljon uteliaita katsojia, että poliisin piti hätistää näitä pois.
- Molemmat kuskit saivat lieviä vammoja.
- Toisessa autossa kyydissä ollut 6-vuotias poika sai vakavia vammoja.
- Ambulanssi tuli paikalle.
- Kaikki loukkaantuneet kuljetettiin sairaalaan.
Joskus toimituksessa pitää lyhentää tekstejä, jotta kaikki tarvittava saataisiin mahtumaan sivulle. Jos tekstiä lyhentää joku muu kuin sen kirjoittanut toimittaja, on tapana jättää pois yksi tai useampia viimeisiä kappaleita. Siksikin tärkeimmät asiat pitää aina mainita heti alussa.
Leikkaa lehdestä irti yksi uutinen ja anna kaverisi lukea se. Leikkaa sen jälkeen uutisen viimeinen kappale pois ja anna toisen kaverisi lukea lyhennetty uutinen. Pyydä molempia sen jälkeen kertomaan uutisen olennaisimmat asiat. Haittasiko lopusta lyhentäminen? Jäikö jotain olennaista pois?
b) Reportaasi
Olet saanut tehtäväksesi kirjoittaa reportaasin torikauppiaan päivästä maakuntalehteen. Voit olla varma, että kovin harva lukijoista ei ole koskaan kokeillut torikauppiaan työtä, vaan käynyt torilla vain ostajan tai läpikulkijan ominaisuudessa. Sinun pitää nyt miettiä kuinka kuvailet kauppiaan tunnelmaa aamukuudelta kylmällä kauppatorilla? Nyt ei riitä, että pelkästään kerrot kauppiaan pystyttävän kojuaan. Sinun pitää kertoa miltä tyhjällä torilla näyttää, miltä torikauppiaiden jutut ja askareet kuulostavat, miltä hedelmät, vihannekset ja kalat tuoksuvat, miltä painavien laatikoiden nostaminen tuntuu, miten kuuma kahvi höyryää termosmukista, miltä maistuu kotona mukaan pakattu voileipä sen jälkeen, kun kaikki on saatu kuntoon...
Reportaasin kirjoittamisessa tärkeintä on, että kirjoittaja käyttää kaikkia aistejaan. Olemme usein tottuneet kertomaan sen, mitä näemme tai kuulemme, mutta unohdamme käyttää muita aisteja. Reportaasissa on lupa kuvailla asioita kokemuksen kautta ja käyttää elävää kieltä. Torilta voi kertoa ne yksityiskohdat, mihin itse kiinnittää huomiota, kuvailla myös kauppiaan luonnetta, kertoa värikkäästi miljööstä tai selostaa kauppiaan ja asiakkaiden välistä keskustelua ja kiirettä.
Reportaasin kirjoittajan vinkkipankki:
- Reportaasi on lehtiteksteistä lähimmäs kaunokirjallisuutta sijoittuva laji. Siinä ei ole sääntöä, jonka mukaan kiinnostavin asia pitäisi mainita ensin.
- Kun kirjoitat reportaasia torikauppiaasta, lukija ei halua kuulla sitä, miten itse olet aamulla noussut aikaisin ylös, juossut bussipysäkille ja matkustanut torille ensimmäisellä vuorobussilla. Reportaasin johdantoon sinun pitäisi löytää joku kiinnostava, mutta olennainen yksityiskohta torikauppiaan työstä. Muista pysyä asiassa.
- Reportaasia ei koskaan voi kirjoittaa puhelinhaastattelun perusteella. Sinun pitää päästä itse sisälle asiaan, mennä paikan päälle. Sen pitää myös näkyä tekstissä. Älä kuitenkaan mene kokonaan toiseen ääripäähän – sinun ei tarvitse todistella olleesi paikalla, älä toista tekstissä minä-sanaa, vaan keskity siihen mistä tulit alun perin ottamaan selvää.
- Vaatii taitoa tehdä havaintoja ja saada tekstiin tuore näkökulma. Kuulostaa kuluneelta sanoa: ”Kun hän tulee ovesta sisään …”. Mitä kautta hän sitten yleensä tulee? Yritä löytää joku pieni yksityiskohta miljööstä, joka kuvastaa hyvin koko tilannetta.
- Kuvaile henkilöitä niin, että lukija tuntee tutustuneensa näihin luettuaan tekstisi.
Reportaasiin tarvitaan rytmiä. Kirjoita teksti, joka on paikoin nopeaa ja paikoin hidasta. Miten saat tekstiisi kiireen tuntua, miten rauhallisuutta?
Jos saat tehtäväksesi kirjoittaa miljöökuvauksen kaupungistasi, kylästäsi tai koulustasi, mihin keskityt? Kuvailetko kylän läpi virtaavaa jokea vai kiireistä kauppapaikkaa? Tarkasteletko kaupunkia bussin ikkunan läpi? Hyppäätkö kärpäseksi koulun ruokalan kattoon? Mihin yksityiskohtaiin nojaat? Listaa ideoita.
c) Pääkirjoitus
Myös sanomalehdet ottavat kantaa päivän polttaviin kysymyksiin, päätöksiin ja keskusteluihin kotimaassa ja ulkomailla. Nämä kannanotot julkaistaan pääkirjoitussivulla, joka on aina lehden alkupäässä. Pienissä lehdissä pääkirjoitukset kirjoittaa päätoimittaja, suuremmissa lehdissä on erikseen pääkirjoitustoimittajia. Pääkirjoitusten aiheet saadaan yleensä oman lehden muista uutisista. Myös nuorten asioita ja koulumaailmaa koskevat kysymykset saavat näin ollen joskus tilaa pääkirjoituksissa. Joissain lehdissä pääkirjoituksia julkaistaan aina anonyymisti, ilman kirjoittajan nimeä, mutta joissain lehdissä mainitaan myös kirjoittajan nimi. Silti lukijan pitää muistaa, että pääkirjoitus on ensisijaisesti lehden, ei päätoimittajan tai yksittäisen ihmisen kannanotto.
Lue muutama pääkirjoitus. Miten niiden kieliasu eroaa muista tekstilajeista?
Käy läpi päivän lehti ja valitse kolme aihetta, joihin sinä päätoimittajana ottaisit kantaa pääkirjoituksessa. Kerro muille mikä kantasi olisi ja miten perustelisit sen.
d) Mielipidekirjoitus
Onko koulussasi mielestäsi pahaa ruokaa? Pitäisikö nuorille olla enemmän kokoontumispaikkoja? Tulisiko koulujen limsa- ja karkkiautomaatit kieltää vai sallia? Hiljaisen jupinan sijaan voi asioihin ottaa kantaa sanomalehden yleisönosastossa. Lehtien yleisönosastot tarjoavat kaikille mahdollisuuden kertoa oman mielipiteensä ja toteuttaa näin sananvapautta.
Lehdet julkaisevat mieluiten omalla nimellä kirjoitettuja yleisönosastokirjoituksia. Nimimerkkiä voi käyttää arasta aiheesta kirjoitettaessa, mutta silloinkin oma nimi on kerrottava toimitukselle, vaikka sitä ei lehdessä julkaistakaan. Mielipidekirjoituksen kautta voi tuoda kaikkien tietoon aivan uuden asian tai näkökulman, tai ottaa kantaa jo meneillään olevaan keskusteluun. Jos kirjoittaja kommentoi jotain aiemmin yleisönosastossa julkaistua kirjoitusta tai lehden muuta uutista, tulee sen nimi, kirjoittaja ja ilmestymispäivä mainita kirjoituksessa.
Yleisönosastokirjoitusten pituus vaihtelee suuresti, mutta paras tapa saada kirjoituksensa julkaistuksi on tiivistää asia mahdollisimman hyvin, perustella selkeästi omat mielipiteensä vaikka esimerkkien kautta ja kirjoittaa selkeää ja hyvän maun mukaista kieltä. Järkevää on myös antaa asiaan oma parannusehdotuksensa. Hyvä mielipidekirjoitus täyttää useampia uutiskriteereitä. Silloin se luultavasti kiinnostaa muitakin lukijoita.
Valitse lehden yleisönosastosta sinua kiinnostava mielipidekirjoitus ja kirjoita siihen vastine. Voit olla joko samaa tai eri mieltä kirjoittajan kanssa, mutta muista aina perustella mielipiteesi ja tuoda kirjoituksessa esille jotain uutta.
e) Kolumni
Kolumnissa kirjoittaja voi itse ottaa kantaa. Se on kirjoittajan henkilökohtaisesti värittämä teksti ja siinä kirjoittaja voi tuoda esiin omia subjektiivisia mielipiteitään. Sanomalehtien kolumneissa käsitellään usein ajankohtaisia kysymyksiä, vaikka kirjoittaja saakin itse päättää aiheen. Muissa kuin pääkirjoitussivun kolumneissa käsitellään usein myös kirjoittajan omiin kokemuksiin perustuvia havaintoja arkipäiväisistä asioista.
Kolumneja voi olla monentyylisiä: hauskoja, analyyttisia ja pohdiskelevia. Kolumneja kirjoittavat sekä lehden omat toimittajat että ulkopuoliset vaikuttajat ja avustajat. Kolumnien yhteydessä mainitaan aina kirjoittajan nimi, usein julkaistaan myös tämän valokuva.
f) Kommentti
Kommentissa toimittaja voi esittää lyhyesti oman kantansa uutisaiheeseen. Kommentti esiintyy aina sen uutisjutun vieressä, johon viitataan. Sen pitää kuitenkin olla siitä selkeästi erottuva. Myös kommentin yhteydessä kerrotaan aina kirjoittajan nimi. Kommentti on lyhyempi kuin kolumni.
Kirjoita päivän urheilusivujen pääuutiseen sopiva kommentti. Kerro vaikka kantasi siinä käsitellystä lajista ja perustele mielipiteesi.
g) Arvostelu
Haluatko kuulla mitä muut pitivät leffasta, jonka ensi-ilta oli viime perjantaina? Lue sen arvostelu sanomalehdestä. Arvostelu on ammattilaisen arvio vasta julkaistusta kirjasta, ensi-illassa olleesta elokuvasta tai teatteriesityksestä, tanssinäytöksestä, konsertista tai juuri avatusta taidenäyttelystä. Arvostelija kommentoi, analysoi ja tulkitsee teosta ja esittää lopuksi johtopäätöksen sen tasosta. Arvostelu tulee erottaa mielipidekirjoituksesta, sillä sen kirjoittaja perustaa tulkintansa saman taiteenalan historiaan ja aiempiin esityksiin. Samanaikaisesti kirjoittajan tulee silti ajatella lukijaa ja sitoa arvostelunsa tähän päivään ja oletetun lukijakunnan intresseihin. Arvostelija myös valitsee esille ottamansa teokset. Nekin valitaan uutiskriteerien mukaan: toimituksessa pohditaan mikä lukijaa eniten kiinnostaisi.
Keskustelkaa pitäisikö arvostelusta käydä ilmi miten elokuva tai kirja loppuu ja mitkä ovat sen tärkeimmät juonenkäänteet.
h) Pakina
Pakina on humoristinen ja hauska teksti, joka voi käsitellä lähes mitä tahansa, usein kuitenkin ajankohtaista aihetta. Pakinoitsija tarkastelee ympäröivää maailmaa huumorimielellä, sillä pakinan perimmäinen tarkoitus on huvittaa lukijaa. Pakinoitsija voi liikkua vapaasti tyylilajista toiseen. Pakina kirjoitetaan yleensä nimimerkillä.
Pakinoitsijan vinkkipankki
- Mene suoraan asiaan. Älä aloita vanhalla kuluneella fraasilla.
- Vie lukija suoraan tapahtumien kulkuun ja tee lopusta tehokas.
- Älä turhaan selittele tai pitkitä loppua. Vältä lopetusta tyyliin ”Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää”.
- Ammenna omista kokemuksistasi ja sinulle tapahtuneista sattumuksista. Pakinassa ei myöskään ole kiellettyä liioitella tai kaunistella tapahtunutta.
Kirjoita pakina. Lähde liikkeelle jostain omasta kokemuksestasi. Kirjoita jotain lapsen näkökulmasta tai kirjoita vaikka homejuuston päivästä jääkaapissa. Anna mielikuvituksesi lentää.
Ville Itälästä tuli hetkessä todellinen tekstilajien esimerkkimies. Kun Kokoomuksen puheenjohtajana toiminut Itälä ilmoitti luopuvansa tehtävästään maaliskuussa 2004, oli aihe seuraavana päivänä uutisotsikoissa kaikissa valtakunnan tapahtumia käsittelevissä sanomalehdissä. Uutisten kainaloissa komeilivat politiikan toimittajien kommentit. Seuraavana päivänä Itälän päätöstä puitiin pääkirjoituksissa ja kohta sen jälkeen kolumneissa. Vielä ainakin viikon ajan puoluejohtajan eroa käsiteltiin yleisönosastoilla ja muutaman irvileuan pakinassa. Sitten jäätiin odottamaan aikakauslehtien ja sanomalehtien viikonlopputoimitusten paneutumista Itälän vaiheista kertoviin reportaaseihin.