Ota olennainen, hylkää sivuseikat
Haastateltava saatu vihdoin kiinni, kysymykset tehty, haastattelupaikka löydetty, aineisto saatu kasaan… Aika huoahtaa, vai onko? Toimittajan perustehtävä on toimittaa eli hanskoja ei suinkaan lyödä naulaan vielä tässä vaiheessa. Nythän se homma vasta alkaa. Tietojen hankkiminen toki on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on toimittaa niistä kokonaisuus tiivistämällä olennaisimmat asiat ymmärrettävään ja lukijaa kiinnostavaan muotoon. Vaikka haastateltavilta olisi irronnut paljonkin mielenkiintoista tietoa, on toimittajan osattava myös karsia. Kaikkea muistilehtiöön kirjoitettua ei koskaan saa mahtumaan yhteen juttuun. Toimittajalta vaaditaan silmää seuloa olennaisuudet esiin tietomassasta.
Välillä jutut kirjoitetaan suoraan kysymys-vastaus –muotoon, mutta yleensä uutiset rakennetaan kertovan kaavan mukaan. Toki myös kysmys-vastaus –muodossa julkaistavat jutut vaativat muokkaamista ja toisaalta myös yksityiskohtaisempaa suunnittelua kuin muut. Niissä haastateltava on saatava vastaamaan tarkalleen ennalta mietittyihin kysymyksiin. Suositeltavin tapa on kuitenkin kirjoittaa lehtijuttu muotoon, jossa vaihtelevat toimittajan oma kerronta, haastateltavien suorat sitaatit ja haastateltavien epäsuorat sitaatit.
Suora sitaatti alkaa yleensä ajatusviivalla tai se upotetaan lainausmerkkien sisään. Sitaattia käytetään, kun halutaan kertoa sanasta sanaan mitä haastateltava on todennut.
"Globalisaatio ei ole oikeudenmukainen, eikä takaa kestävää kehitystä", toteaa Halonen.
Epäsuorana sitaattina sama ilmaus kuulostaisi seuraavalta:
Presidentti Halosen mukaan globalisaatio ei ole oikeudenmukainen eikä takaa kestävää kehitystä.
Lehtijutut kirjoitetaan yleensä preesensissä. Siten tekstin välittämä asia kuulostaa ajankohtaisemmalta: "Saimme ilmoituksen poliisilta että pojat ovat löytyneet", kertoo...
Etsi lehdestä lyhyt uutispätkä ja kirjoita se imperfektimuotoon eli menneeseen aikamuotoon. Miten merkitys muuttuu aikamuodon vaihtuessa?
Muista juttua kirjoittaessasi, että jos ja kun käytät suoria sitaatteja, täytyy haastateltavan antaa myös sanoa jotain. Sinun kerrontasi voi johdattaa lukijan asiaan, mutta anna haastateltavan sanoa itse painava sanansa:
Lahti kertoo myös ulkomaisten vieraiden viihtyvän festareilla.
"Monet ovat kehuneet, että täällä on paras yleisö. Täällä porukat tanssivat eniten", hän toteaa.
Jos toimittaja on jo edeltävässä kappaleessa kertonut haastateltavan kertomat yksityiskohdat, on sitaattia turha käyttää:
Bergströmin mukaan ihminen oppii luontokokemusten avulla ymmärtämään ympäröivää maailmaa.
"Luonnossa samoilun kautta opitaan ymmärtämään ympäröivää maailmaa", hän toteaa.
Sitaattiin ei myöskään kannata laittaa yksinkertaisia faktoja, jotka voit helposti sanoa itsekin:
"Asun nykyään Riihimäellä", kertoo eilen maailmanennätystuloksen hypännyt Atte Hätönen.
Hätösen asuinpaikka ei lukijan kannalta ole maailmaa mullistava uutinen. Siksi se kannattaa mieluummin upottaa sivulauseeseen tai jättää jutusta kokonaan pois:
Riihimäkeläisen tuoreen maailmanennätyksen haltijan mielestä tiistain kisa ei ollut yhtä tiukka kuin...
Haastateltavasta ja tämän sanomisesta voi vetää erilaisia johtopäätöksiä riippuen siitä, miten toimittaja on lopettanut virkkeen. Jutun näkökulmaan voi vaikuttaa käyttämällä eri verbejä kuten sanoo, kertoo, toteaa, virkkoo, väittää, naurahtaa, tokaisee, ehdottaa, painottaa, korostaa, osoittaa... Vaihtele verbiä tilanteen ja tarpeen mukaan.
Tutki lehdestä tiukasti haastateltavien lausuntoon perustuvaa uutisjuttua. Mieti minkälaisen kuvan saisit asiasta, jos se olisi kerrottu ilman haastateltavaa muihin tietolähteisiin perustuen ja suoria sitaatteja käyttämättä.
Lue lehdestä henkilöhaastattelu tai sen osa ja kirjoita se sen jälkeen uudestaan niin, että vaihdat kaikki suorien sitaattien perässä olevat verbit. Anna kaverisi lukea ensin sinun kirjoittamasi juttu. Keskustelkaa minkälaisen kuvan saitte asiasta, tapahtumasta tai henkilöstä.
Maailman arvostetuimpiin sanomalehtiin kuuluva New York Times kärsi vakavasta kriisistä keväällä 2003. Kävi ilmi, että lehden nuori toimittaja Jayson Blair oli viiden vuoden ajan kirjoittanut omissa nimissään juttuja, joihin hän oli kopioinut lausuntoja muista tiedotusvälineistä, vääristänyt haastatteluja ja kirjoittanut lehteen virheellisiä tietoja. Blair sai potkut, mutta lehden luotettavuus kärsi. Pääuutisessaan New York Times kirjoitti 11.5. tapauksen tarkoittaneen "lukijoiden luottamuksen pettämistä ja aallonpohjaa lehden 152-vuotisessa historiassa".