Tuhannen sanan sijainen
Kun avaat tuoreen sanomalehden ja vilkaiset sen pääuutissivua, jää mieleesi taatusti ainakin yksi asia. Kuva. Päivän pääkuvaan on vaikea olla kiinnittämättä huomiota, sillä se taitetaan sivulle yleensä useamman palstan levyiseksi. Yhtä lailla kuin otsikonkin, on lehtikuvan tarkoitus kiinnittää lukijan huomio ja välittää tälle olennaista tietoa käsiteltävästä asiasta. Kuva on osa uutista ja vastaa osaltaan uutiskysymyksiin. Lehtikuvan pitää heti kertoa mitä tapahtuu.
Hyvä lehtikuva
- vangitsee lukijan katseen.
- vastaa uutiskysymyksiin eli kertoo mitä on tapahtunut.
- tarjoaa lehdenlukijalle tunteita ja elämyksiä.
- syventää tekstin sanomaa.
Kuvaajan, kuten toimittajankin, työ on valintojen tekemistä. Kuvauspaikalla lehtikuvaajan pitää valita keitä tai mitä kuvaa, mistä suunnasta kuvan ottaa ja miten kuvan rajaa. Ratkaisuista kuvaaja neuvottelee toimittajan kanssa. Kaikki valinnat vaikuttavat siihen, minkälaisen kuvan lehdenlukija saa käsiteltävästä tapahtumasta, ihmisestä tai ilmiöstä. Mielenosoituskuvassa näkyvä yksi iloinen naama saa lehdessä täysin eri merkityksen kuin sadan ihmisen iskulauseita huutava rykelmä. Valokuvaaja ei voi kuvaustilanteessa seistä paikallaan. Hakiessaan hyvää kuvaa, tämä voi kävellä edestakaisin, kiivetä pöydälle, kyykistyä lattian rajaan ja ohjata kuvattavia siirtymään parempaan paikkaan.
Valintojen tekeminen ei rajoitu kuvauspaikalle. Takaisin toimitukseen palattuaan kuvaaja käy läpi kaikki kuvaamansa otokset ja valitsee niistä parhaiten asiaa kuvaavat ja teknisesti onnistuneet. Yhdellä kuvauskeikalla valokuvaaja voi valottaa sata ruutua, vaikka tietää ainoastaan yhden kuvan päätyvän lehteen.
Lehtikuvaajan vinkkipankki
- Mene lähelle. Valokuvaajan on uskallettava kohdata ihmisiä. Kuvaan ei saa tunnelmaa, jos ihmiset on kuvattu liian kaukaa.
- Ota kontaktia kuvattavaan. Pyydä ihmisiä liikkumaan, puhumaan tai tekemään jotain aiheen kannalta olennaista. Jäykästi rivissä pönöttävät hahmot eivät kerro katsojalle mitään.
- Liiku. Kokeile eri kulmia ja rajauksia. Kiipeilemällä ja kyyristelemällä löydät kuvaasi yllättäviä ja uusia asetelmia.
- Tunne kamerasi. Tutustu laitteistoon niin hyvin etukäteen, että osaat käyttää sen eri toimintoja ja voit olla varma, että se toimii.
- Tutustu kohteeseen. Mikäli mahdollista, ota etukäteen selvää minkälaiseen juttuun kuva on tulossa. Neuvottele kirjoittavan toimittajan kanssa aiheesta ja sen pääkohdista, jotta onnistut välittämään kuvasi kautta oikeaa tietoa.
Tehtävänäsi on kuvittaa luokkanne lehtiprojektista kertova juttu paikallislehteen. Kuvaa digikameralla tai piirrä paperille 10 vaihtoehtoa kuvitukseksi. Varmista, että jokainen vaihtoehto vastaa ainakin kahteen uutiskysymykseen.
Selaa lehteä niin kauan, että joku kuva kiinnittää huomiosi. Mitkä hyvän lehtikuvan ominaisuudet kuva täyttää? Kuinka moneen uutiskysymykseen saat vastauksen pelkkää kuvaa katsomalla?
Tarkastele yhden sanomalehden aukeaman kuvia. Missä kuvaaja on ollut kuvia ottaessaan? Missä asennossa kuvaaja on kuvannut? Miten kuvan sanoma olisi muuttunut, jos kuvaaja olisi kuvannut samaa asetelmaa eri korkeudesta tai eri puolelta?
Valokuvaajalle annettiin tehtäväksi kuvittaa jouluvaloista kertova juttu. Tämä kurvasi lähimmälle omakotitaloalueelle, zoomasi puutarhatikkailla vilkkuvalokaapelia asentavan miehen irvistykseen ja antoi kameran laulaa. Kuva ei kuitenkaan päätynyt seuraavan päivän pääuutissivulle, sillä mies kielsi sen käyttämisen. Ihmisten kotona, kotipihalla tai muualla lain mukaan kotirauhan piiriin rinnastettavalla alueella ei saa kuvata ilman lupaa. Periaatteessa julkisilla paikoilla siis voi kuvata ketä tahansa, mutta silloinkin kuvissa esiintyvien, helposti tunnistettavien ihmisten ja tekstin välillä pitää olla jokin yhteys. Jos niin ei ole, pitää asiasta mainita ainakin kuvatekstissä. Käytännössä, jos suinkin mahdollista, on hyvän tavan mukaista kysyä aina läheltä kuvatuilta ihmisiltä saako kuvan julkaista.
Digikameroiden yleistyessä pelättiin myös kuvamanipulaation yleistyvän sanomalehdissä. Uhka ei toteutunut, sillä sanomalehdet haluavat pitää kiinni luotettavuudestaan. Käytännössähän kuvia käsitellään ja on aina käsitelty rajaamalla sekä säätämällä sävyjä ja kontrastia. Jos kuvaa käsitellään yhdistämällä elementtejä eri otoksista, ilmoitetaan siitä aina lukijalle. Käsittelystä kerrotaan joko kuvaajan tai käsittelijän nimen tai kuvan lähteen vieressä olevalla tekstillä tai kuvatekstin yhteydessä. Jotkut lehdet käyttävät eri lehdistä yhdistellyistä kuvista nimitystä havainnekuva.
Sanomalehtien kuvitus ei rajoitu uutiskuviin. Kun juttua ei tehdä selkeästä tapahtumasta tai ihmisestä, vaan ilmiöstä, ei kuvaajalla ole paikkaa tai tilannetta mitä kuvata. Kuvituksena voidaan silloin käyttää esimerkiksi arkistokuvaa, erikseen suunniteltua ja lavastettua valokuvaa, piirroskuvaa tai graafia. Kuvituskuva pitää ideoida tekstin perusteella.
Etsi lehdestä kuvituskuvalla kuvitettu, valtakunnallisesti merkittävä uutinen. Hanki kolme muuta samana päivänä ilmestynyttä lehteä ja etsi niistä sama uutinen. Miten kuvitukset eri lehdissä poikkeavat toisistaan? Mikä ratkaisu kuvastaa parhaiten jutun sanomaa? Suunnittele itse oma kuvitus samaan uutiseen.
Kesällä 2003 Yhdysvaltain miehityshallinto Irakissa julkisti Saddam Husseinin surmattujen poikien kuvat. Kuvatoimistot maailmalla levittivät kuvia edelleen ja julkistamisesta seuraavana päivänä osa suomalaisistakin lehdenlukijoista sai kakistella kahvinsa alas verta tirskuvien ruumiskuvien siivittämänä. Osa kotimaisista maakuntalehdistä kuitenkin päätti myös olla laittamatta kuvia lehteen. Ratkaisu edellytti toimituksissa illan kiireisinä tunteina vakavaa keskustelua. Mietittiin miksi lukijan pitäisi saada nähdä raakoja kuvia aiheesta, jota voitaisiin käsitellä tyhjentävästi sanoinkin. Oli lehtien päätös tuolloin kuitenkin mikä tahansa, sillä joka tapauksessa vaikutettiin ihmisten ajatuksiin ja asenteisiin. Niin lehtikuvat joka päivä muutenkin tekevät.