Lue! Perustiedot esimerkkeineen käsiteltävästä asiasta.Aiotko ryhtyä toimittajaksi? Siinä tapauksessa olet tullut oikeaan paikkaan. Pressikorttia täällä ei tarjota, mutta ohjeita, apua ja taustatietoa kyllä. Toimittajakoulu koostuu lehtityön perusteet kattavista ohjeista, tehtävistä ja esimerkeistä. Jos tavoitteenasi on päätyä heti toimittajaguruksi, voit perehtyä järjestyksessä kaikkiin lukuihin ja suorittaa samalla tehtävät. Lukuja ei kuitenkaan kannata päivässä haukata kahta enempää, muuten infoähky nitistää innostuksesi. Koko paketin läpi kahlaamisen sijaan voit toki myös valita vain kiinnostavimmat tai oman työsi kannalta tarpeellisimmat aiheet. Voit myös printata toimittajakoulun koko sisällön paperilta luettavaksi.
Toimittajakoulun luvut rakentuvat seuraavista osista:
Lue! Perustiedot esimerkkeineen käsiteltävästä asiasta.
Syvennä! Enemmän taustaa, esimerkkejä ja yksityiskohtia käsiteltävästä asiasta.
Selaa! Tehtävä, jonka suorittamiseen tarvitaan sanomalehden paperiversio.
Luo! Tehtävä, joka suoritetaan itse ideoimalla ja toteuttamalla. Välineiksi riittävät paperi ja kynä, muutamassa kohdassa tarvitaan myös sanomalehti.
Tarkista! Kappaleessa käytettyjen vierasperäisten tai outojen sanojen selitykset.
Knoppi! Aiheeseen liittyvä kiinnostava yksityiskohta elävästä elämästä.
Toimittaja on nykyään arvostettu ammatti. Vielä kolme vuosikymmentä sitten lehtialan ihmisten naureskeltiin viihtyvän savuisissa kuppiloissa tuopin takana. Silloin toimittajien koulutustausta oli kirjava. Uutisia saattoivat naputtaa juoksupojan työkokemuksella toimitukseen tiensä raivanneet tai suoraan koulun penkiltä lehtiön käteensä napanneet reportterit, kun viereisen työpöydän takana istui maisterin paperit yliopistossa lukenut kollega. Nykyään useimmilla toimittajilla on korkeakoulutausta. Journalistiikan, tiedotusopin tai viestinnän opintojen lisäksi lehtityöhön haluavien odotetaan yleensä ainakin sivuaineopinnoissaan perehtyvän johonkin muuhunkin alaan. Toimituksista löytyykin niin kauppatieteilijöitä ja lakiasioihin syventyneitä kuin politiikkaa tai kasvatustiedettä opiskelleita journalisteja.
Esimerkiksi Tampereen yliopistossa voi lukea tiedotusoppia, Jyväskylässä journalistiikkaa, Turussa mediatutkimusta sekä Helsingissä viestintää suomeksi ja journalistiikka ruotsiksi. Lisäksi media-alan koulutusta tarjoavat useat ammattikorkeakoulut ja kansanopistojen linjat.
Sujuvan ajatuksenjuoksun ja ilmaisun lisäksi toimittajalta vaaditaan sinnikkyyttä, uteliaisuutta, rohkeutta ja äärimmäisen hyvää keskittymiskykyä. Joskus asiaan pitää uppoutua kaulaansa myöten, jotta sisäistäisi sen mistä kirjoittaa. Joskus taas valttia ovat nopeat ratkaisut ja raudanluja rutiini. Perusvaatimuksena on kiinnostus maailman tapahtumia ja niiden taustoja kohtaan. Toimittajan pitää haluta ottaa selvää ja tonkia olennainen esiin massasta.
Pitää myös muistaa, että lehdet, radiot ja tv-kanavat ovat täynnä erilaisia ihmisiä. Yleensä monipuolisuus on toimituksen suurin vahvuus ja sen huomaa työn jäljestä. Lukijan ja katsojan tarpeisiin vastataan kaikkein parhaiten sellaisen tiimin panoksella, jossa edustettuna ovat miehet, naiset, nuoret ja vanhat sekä erilaiset maailmankatsomukset ja kokemustaustat.
Jos alkaa kiinnostaa, kannattaa toimituksen kiirettä käydä nuuhkimassa vaikka työharjoittelujaksolla. Hyvän kuvan lehtityöstä saa myös tutustumalla tähän toimittajakoulun aineistoon, vielä paremmin asiaan pääsee sisälle tekemällä tekstiin liittyvät harjoitukset. Oletko valmis? Antoisaa matkaa lehtimaailmaan!
Haastavinta on vastuun kantaminen
- Haastavinta toimittajan työssä on ajatus siitä, että lukija uskoo tähän juttuuni, tekee sen pohjalta ehkäpä joitain valintoja elämässään. Siksi työ on myös vastuullista. Asioiden pitää olla TOTTA, sanoo politiikan toimittajana Turun Sanomissa työskentelevä Leena Korja-Kaskimäki.
Hän on vakuuttunut siitä, että on aikoinaan valinnut itselleen oikean ammatin. Yli 20-vuotisen uransa aikana Korja-Kaskimäki ei muista kertaakaan kokeneensa töihin tuloa vaikeaksi tai vastenmieliseksi. Pitkälti siihen vaikuttaa sen, että toimittajan työssä jokainen päivä on aina erilainen.
- Politiikan toimituksen aamuvuoroissa keskitytään omiin juttuaiheisiin eli ideoidaan ja toteutetaan niitä. Aiheet voivat olla lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, jos ne jotenkin liittyvät kunnalliseen päätöksentekoon. Parhaimmillaan aiheet ovat silloin, kun näkövinkkeli on tavallisen turkulaisen. Silloin toimittajan tehtävä on kertoa miten tietty päätös vaikuttaa ihmisten elämään. Kirjoitamme esimerkiksi siitä, miten uusi tie helpottaa peräkylän porukan elämää tai paljonko museon remontti syö verorahoja.
Tärkeimmäksi uransa aikana oppimaksi asiaksi Korja-Kaskimäki nimeää taidon kuunnella ihmisiä. Toimittajan pitää hänen mukaansa aina muistaa tasapuolisuus. Suunvuoro on annettava kaikille osapuolille.
- Kuunnella pitää, oli lähde Tauno Tavallinen tai virkamies, presidentti tai joku muu. Myös tyhmien kysymysten esittäminen on hyvin tärkeää. Niillä asiat useimmiten avautuvat, Korja-Kaskimäki painottaa.
Hän hakeutui lehtityöhön toimitusharjoittelijan ja kesätoimittajan pestien kautta. Filosofian maisterin paperien lisäksi plakkarissa on todistus toimitustyön kurssilta Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta.
- Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, vaikka en koskaan koulussa ollutkaan mikään huippuainekirjoittaja, tosin en ihan huonokaan. Eniten vaikutti nuorena idealistina se, että halusin vaikuttaa maailmanmenoon. Tuo halu on kokenut uran aikana monia kolahduksia, mutta vieläkin moni asia liikahtaa, vaikka viiveellä, jos siitä tarpeeksi usein kirjoitetaan.
Tiedätkö kuuluvasi parhaimmistoon? Suomalaisena nuorena olet osa sitä joukkoa, joka maailmassa käyttää eniten aikaa sanomalehden lukemiseen. Keskimäärin lehdenlukuaika on suomalaisnuorten keskuudessa 15 minuuttia päivässä. Viikonloppuisin se venyy vajaaseen 20 minuuttiin.
OECD:n teettämän kansainvälisen PISA-tutkimuksen mukaan 61 prosenttia suomalaisista nuorista lukee sanomalehtiä, kun vastaava luku esimerkiksi Kreikassa, Espanjassa ja Ranskassa on vain 25 prosenttia. Suomen ohi tutkimuksessa kiilaavat vain Islanti ja Norja, edellinen 74 prosentilla ja jälkimmäinen 63 prosentilla.
Lehdenlukutottumuksissa on toki muitakin eroja. Suomessa ja muissa pohjoismaissa useimmat ihmiset tilaavat sanomalehden kotiinsa ja yleensä myös saavat sen heti aamuyöstä. Muualla lukijat ostavat uutisensa irtonumeroina.
Sanomalehdeksi kutsutaan kaikkien saatavilla olevaa, ajankohtaisia asioita käsittelevää, tilattavaa tai irtonumerona ostettavaa julkaisua, joka ilmestyy 1-7 kertaa viikossa.
Miksi sinä luet sanomalehteä – vai luetko? Jos et, niin miksi? Listaa syitä.
Tutki sen jälkeen ovatko sinun lehdenlukumotiivisi yhtäläisiä näiden sanomalehden tehtävien kanssa?
Mitkä jutut lehdessä täyttävät minkäkin tehtävän? Mitkä jutut täyttävät sinun omat tarpeesi?
Suomalaiset eivät olisi aktiivisia sanomalehdenlukioita ellei maassa ilmestyisi kattavasti erilaisia lehtiä. Vastaavasti sanomalehdet olisivat hätää kärsimässä tai kuihtuisivat pois, elleivät suomalaiset tilaisi, lukisi ja arvostaisi niitä kuten nyt.
Suomessa ilmestyy kaikkiaan noin 200 sanomalehteä, joiden yhteenlaskettu levikki on 3,2 miljoonaa. Jos verrataan sanomalehtien levikkejä asukaslukuun, keikkuu Suomi jälleen kärjen tuntumassa Norjan ja Japanin jälkeen. Joka päivä vähintään joka toinen suomalainen ostaa tai vastaanottaa tilatun sanomalehden. On myös laskettu, että lehtien todellinen lukijamäärä on yleensä yli kaksi kertaa levikin suuruinen.
Suomalainen Helsingin Sanomat on yksi pohjoismaiden suurimmista sanomalehdistä. Sen levikki eli päivittäinen painosmäärä on vajaa 440 000. Maailman suurimman sanomalehden, japanilaisen Yomiuri Shimbun levikki on yli 14 miljoonaa.
Suomen levikiltään suurimmat 7-päiväiset lehdet:
| Helsingin Sanomat | 439 618 |
| Aamulehti | 136 331 |
| Turun Sanomat | 111 517 |
| Kaleva | 81 689 |
| Keskisuomalainen | 75 836 |
| Savon Sanomat | 65 308 |
| Etelä-Suomen Sanomat | 61 277 |
| Satakunnan Kansa | 55 436 |
| Ilkka | 55 375 |
| Hufvudstadsbladet | 50 094 |
Suurten maakuntalehtien lisäksi Suomessa luetaan paljon alue- ja paikallislehtiä. Nimensä mukaisesti paikallislehdet keskittyvän yhden tai muutaman kunnan alueen tapahtumien uutisointiin. Paikkakuntalaisille ne kertovat tärkeitä asioita, joita suuremman maakuntalehden sivuilta ei aina löydä. Mistäpä muualtakaan Pihtiputaan mummo saisi tietää koska uusi apteekki avataan ja mitä kesäteatterissa tänä vuonna näytellään?
Etsi oheisesta kartasta oma maakuntasi ja siellä ilmestyvät lehdet. Montako niistä muistat joskus lukeneesi? Tutki Suomen sanomalehtiä maakunnittain.
Vaikka paperin rapina aamiaispöydässä edelleen kuuluu olennaisesti monen uutisilla päivänsä avaavan aamuun, ovat sanomalehdetkin heränneet laajentamaan juttutarjontaansa myös nettiin. Kaikki suomalaiset maakuntalehdet ja useimmat paikallislehdetkin julkaisevat tuoreimmat uutisensa verkossa. Verkkolehtiin päivitetään sähkeitä jo pitkin päivää, joten lukijat saavat tärkeimmät tapahtumat tietoonsa jo ennen illan tv-uutisia tai seuraavan aamun paperilehteä.
Joidenkin lehtien verkkoversiot ovat lukijalle maksullisia kuten paperilehdetkin. Verkkolehtien ja sähköisten juttuarkistojen maksullisuus puhuttaa parhaillaan lehdentekijöitä, kun nämä yrittävät etsiä mahdollisimman lukijaystävällistä, mutta samalla taloudellisesti kannattavaa tapaa uutisoida asioista netissä.
Kaikkia paperilehden juttuja ei laiteta nettiin, vaan sinne valitaan yleensä vain suurimmat ja tärkeimmät. Tällöin lukija pääsee tarkistamaan uutiset klikkaamalla niiden otsikkoa tietyn osaston kohdalla aukeavassa listassa. Muutamat sanomalehdet ovat kuitenkin kokeilleet myös niin sanottujen näköislehtien välittämistä verkossa. Tällöin lukija saa koneen ruudulle paperilehden kanssa identtisen sivun juttuineen, kuvineen ja palstajakoineen. Näin vaikka Australiassa lomaileva suomalainen saa eteensä oman paikkakuntansa lehden kaikki jutut ja sivut ilmoituksia myöten.
Iltapäivälehti myydään joka päivä uudestaan
Millä kielellä Idols-Hanna levyttää? Kenelle Katri-Helena maksoi vuokraa? Mitä missi-Mira kadehtii? Vastauksen löydät lööpeistä. Iltapäivälehtien linja eroaa muista sanomalehdistä. Ne käsitelevät samoja uutisia kuin muutkin lehdet, mutta tekevät sen usein dramaattisemmin tai viihteellisemmin ja suosivat lyhyemmin kirjoitettuja uutisia. Tapa puree lukijoihin; 6-päiväisistä lehdistä Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat levikiltään ylivoimaisesti Suomen suurimpia. Ne erottaa muista suurista sanomalehdistä myös ulkomuotonsa puolesta. Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat tabloid-kokoisia, kun taas useimmat maakuntalehdet ilmestyvät broad sheet –muodossa
Iso ero sanomalehtien ja iltapäivälehtien välillä on myös jakelutapa. Iltapäivälehdet pitää ostaa irtonumeroina, niitä ei voi tilata kotiin. Siksi iltapäivälehtiä markkinoidaan lööpeillä, joihin nostetaan päivän tärkeimmät – tai houkuttelevimmat – aiheet. Kun maakuntalehden pääuutissivulla kerrotaan työllisyysnäkymistä, hehkuttavat iltapäivälehdet iskelmätähden avioerokiistaa. Kaupan kassalla sensaatiouutista tarjoavaan lehteen tarttuu helpommin kuin hallituksen budjettineuvottelulla täytettyyn etusivuun. Iltapäivälehtien on myytävä itsensä joka päivä uudestaan, sanomalehtensä kestotilauksena kotiin saavat tekevät tilauspäätöksen ehkä vain kerran muutamassa vuodessa.
Aikakauslehdet keskittyvät rajattuun aihepiiriin
Suomalaiset todellakin ovat lukijakansaa. Sanomalehtien lisäksi maassamme nimittäin julkaistaan noin 3000 vähintään 4 kertaa vuodessa ilmestyvää aikakauslehteä. Niistä suurin on Keskon asiakaslehti Pirkka , jonka levikki on reilusti yli miljoona. Erikseen tilattavista aikakauslehdistä suurimpia ovat Aku Ankka , ET-lehti ja 7 päivää , joiden levikit sijoittuvat välille 250 000 ja 300 000.
Sanomalehtien ja aikakauslehtien suurin ero on ilmestymistiheys. Tiheimmillään kerran viikossa ilmestyvien aikakauslehtien sisältö on lisäksi rajattu tiettyyn aihepiiriin tai teemaan. Jo Tekniinan maailman tai Veneen nimestä voi päätellä, mitä kansien sisältä löytyy, Nalle Puhista puhumattakaan. Yleisaikakauslehdissä käsitellään ajankohtaisia asioita laajemmin, mutta nekin on aina suunnattu tietylle kohderyhmälle. Kotiliesi kiinnostaa vanhempaa, naisvoittoista lukijakuntaa, Koululainen sen sijaan löytää helpommin tiensä nuorison käsiin.
Ilmaisjakelun maksaa ilmoittaja
Monissa kodeissa lehtikori tuppaa täyttymään, vaikka tilattuja lehtiä ei luukusta tulisikaan. Ilmaisjakelulehtien määrä on Suomessa viime vuosina noussut rivakasti. Ilmoituksista eli mainoksista ja toimituksellisesta tekstistä koostuvia ilmaisjakelulehtiä jaetaan ihmisille ilmaiseksi – ainakin näennäisesti. Hyvää hyvyyttään eivät ilmaisjakelujen kustantajat lehteään tietenkään tee, vaan kaikki menot katetaan ilmoitusmyynnillä. Käytännössä ilmaisjakeluissa mainostavat yritykset siis kattavat kaikki lehden tekemisestä ja jakamisesta aiheutuvat kulut. Ilmaisjakelulehtiä jaetaan useilla paikkakunnilla kaikille asukkaille kotiin. Samalla periaatteella toimivat myös noutolehdet eli pääasiassa kaupungeissa vilkkailla paikoilla, kuten busseissa, asemilla ja ostoskeskuksissa lehtitelineissä maksutta jaettavat lehdet.
Seuraa viikon ajan jonkun valtakunnallisen asian käsittelyä omassa maakuntalehdessäsi ja iltapäivälehdessä. Mitä eroa huomaat juttujen kuvituksessa ja otsikoinnissa? Miksi ne poikkeavat toisistaan? Kumpia lukisit itse mieluummin? Miksi?
Levikki = tietyn sanomalehden tilattujen ja irtonumeroina myytävien kappaleiden yhteismäärä
Lööppi = lehden yhden numeron mainos, jossa esitellään tärkeimmät aiheet ja jonka tarkoitus on houkutella ihmisiä lukemaan lehti
Tabloid = lehti, jossa yksi sivu on A3-kokoinen
Broad sheet = lehti, jossa yksi sivu on A2-kokoinen
Ilmoitus = yrityksen tai yksityisen ihmisen lehdessä maksua vastaan julkaisema mainos
Muiden Euroopan maiden tavoin Suomessakin näyttää nousevan trendi vaihtaa lehden sivukokoa broadsheetista tabloidiksi. Muutoksen tehneet lehdet sanovat sivukoon vaikuttavan lehden menekkiin. Esimerkiksi Suomen suurin ruotsinkielinen sanomalehti Hufvudstasbladet siirtyi maaliskuussa 2004 broadsheet-muodosta tabloidiin. Levikiltään 50 000 suuruisen HBL:n toimitus uskoo pienemmän sivukoon houkuttelevan nuorisoa lehden pariin.
Vuosisata sitten lehtien puoluetaustoilla oli Suomessakin suuri merkitys, kun taas nykyään suurin osa maakuntalehdistä on poliittisesti sitoutumattomia. Suurimmilla puolueilla on kuitenkin edelleen pää-äänenkannattajansa. Isoksi uutiseksi vuoden 2004 alussa nousi Vasemmistoliiton Kansan Uutisten päätoimittajan ero. Päätoimittaja Yrjö Raution ja puoleen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen näkemykset Vasemmistoliiton tilasta ja puolueen aatteesta erosivat Raution mukaan niin paljon, että hänen oli mahdoton jatkaa puoluelehden vastaavan päätoimittajan työtä.
Mitä yhteistä on B. Virtasella, Tanja Poutiaisella ja Paavo Lipposella? Kaikkien tekemisiä voidaan tietenkin käsitellä samassa sanomalehdessä. Edellä mainitut sankarit harvoin kuitenkaan eksyvät samalle sivulle. Sanomalehdet on jaettu aihepiirien mukaan eri osastoihin. Tavanomaisia osastoja ovat
Näiden lisäksi sanomalehdissä julkaistaan sarjakuvia, radio- ja televisio-ohjelmatietoja sekä sääkarttoja ja –tiedotuksia.
Osastojako on tehty helpottamaan sekä lukijoiden että tekijöiden elämää. Satunnaisesti eri puolille lehteä ripotellut urheilutulokset ja pörssikurssit laittaisivat monen perheen aamusovun koetukselle, kun kukin joutuisi etsimään omia kiinnostuksen kohteitaan ennalta määrittelemättömiltä sivuilta. Myös lehden toimittajat ovat kukin erikoistuneet oman osastonsa aihepiiriin. Kulttuuritoimittajalla voi mennä sormi suuhun, jos tämä yhtäkkiä heitetään formulavarikolle jutuntekoon.
Minkä osaston jutut kiinnostavat sinua eniten? Minkä osaston juttuja haluaisit kirjoittaa, jos olisit toimittaja? Määrittääkö osastojako lukutottumuksiasi? Lue juttu sellaiselta osastolta, jota et yleensä seuraa ja mieti olisiko samaa aihetta voinut käsitellä jossain muussa lehden osassa. Olisiko se silloin kiinnostanut sinua?
Lue sarjakuvat.
Luo oma sarjakuvahahmosi ja piirrä oma sarjakuva.
Kaikissa sanomalehdissä on pääuutissivu eli premiääri. Se on joko etusivu tai joku muu alkupään sivuista ja siinä esitellään päivän tärkeimmät uutiset. Premisivun vinkkien tarkoitus on kertoa lukijalle nopeasti mitä maailmalla ja omalla paikkakunnalla tapahtuu sekä houkutella tämä lukemaan koko juttu sisäsivuilta. Premivinkin yhteydessä kerrotaan aina miltä sivulta ja osastolta koko juttu löytyy.
Lehden pääutinen on premisivun ylin juttu. Sen otsikko kirjoitetaan suuremmalla fontilla kuin muiden uutisten otsikot. Pääuutissivun suurinta kuvaa kutsutaan pääkuvaksi. Se voi liittyä päivän pääuutiseen, mutta se voi olla myös jonkun muun tärkeän jutun näyttävä kuva ja päätyä premisivulle täyttäessään hyvän uutiskuvan kriteerit.
Fontti = tietyssä lehdessä käytettävä kirjaintyyppi
Premi = pääuutissivu
Tarkastele sanomalehden pääuutissivua. Laadi lehdelle sen perusteella päivän lööppi. Etsi käsiisi saman päivän iltapäivälehti ja sen lööppi. Mitkä uutiset sen lööppiin on nostettu? Pohdi miksi oma ratkaisusi voi olla erilainen?
Sanomalehden tarkoitus on tarjota lukijoille uutisia, joita toimittajat ovat aiheen, tapahtuman tai ilmiön perusteella rakentaneet. Mutta miksi koulun joulujuhlasta ei tullut uutista, vaikka liikuntasalin homevaurioista kirjoitettiin metrikaupalla? Kaikille tarjolla oleville aiheille ei koskaan riitä tilaa lehden sivuilla. On tapana sanoa, että aiheen pitää ylittää uutiskynnys, jotta se ansaitsee paikkansa sanomalehdessä. Tuon kynnyksen ylittääkseen aiheen pitää täyttää uutiskriteerit. Niitä ovat:
Kaikki jutut eivät täytä kaikkia kriteereitä, mutta ollakseen lukijoiden mielestä kiinnostava, pitää aiheen täyttää useita kriteereitä. Esimerkiksi se, että kaikki Suomen koululaiset saavat päivittäin maksuttoman lounaan, on laaja, merkittävä ja aina ajankohtainen aihe. Lehteen se kuitenkaan päädy, koska poikkeuksellisuuden kriteeri jää täyttämättä. Olisi täysin turhaa kertoa asia uutisena, kun kaikki lukijat tietäisivät sen jo etukäteen.
Etsi sanomalehdestä itseäsi kiinnostava uutinen. Luettele kaverillesi mitkä uutiskriteerit se täyttää ja miten se ne täyttää. Mikä tänään lukemistasi uutisista täyttää eniten uutiskriteerejä? Löydätkö uutisen, joka täyttää kaikki kriteerit?
Toimitukseen saattaa päivän aikana tulla niin paljon juttuvinkkejä, ideoita ja ehdotuksia, että ne hyödyntämällä voitaisiin tehdä kaksi kertaa tavallista paksumpi lehti. Aihe pitää valita niin, että itse jutusta tulee sekä kiinnostava, tärkeä että mahdollisimman objektiivinen. Toimittajan pitää ymmärtää mitä uutiskriteereillä tarkoitetaan. Mistä ja miten sitten kannattaa kirjoittaa?
Useista uutistapahtumista on sanomalehden ilmestyessä jo kerrottu jonkun muun median välityksellä ja joka päivä samaa aihetta käsitellään useissa lehdissä. Joukkoviestimet elävät tiiviissä suhteessa, ne saavat ja antavat jatkuvasti ideoita toisilleen. Vaikka kaikki pohjaavat uutisointinsa samoihin kriteereihin, tarkastellaan niitä eri toimituksissa eri tavoin. Kukin painottaa oman alueensa ja linjansa mukaisia näkökulmia. Ajankohtaisuus on kerran viikossa ilmestyvälle paikallislehdelle eri asia kuin päivittäiselle maakuntalehdelle.
Mistä sitten saa kirjoittaa? Mitä pitää välttää? Jokaisella lehdellä on linjansa, joka on enemmän tai vähemmän tarkasti määritelty. Toimittajien tulee miettiä kuinka paljon sanomalehdessä esimerkiksi voi kirjoittaa rasismista ja uusnatseista. Onko julkisuus ääriryhmille vain positiivista vai onko sanomalehden tehtävä kertoa lukijoille rasististen ryhmien olemassaolosta? Entä kuinka tarkkaan maakuntalehdessä puidaan julkkisten tekemisiä? Ja otetaanko pääkirjoituksessa kantaa ydinvoiman puolesta vai vastaan? Näistä asioista keskustellaan toimituksissa koko ajan. Keskustelun ja niistä johdettavien ohjeiden kautta määritellään lehden linjaa.
Revi sanomalehden pääuutissivu irti ennen kuin edes vilkaiset sen sisältöä. Mieti sitten miten sinä kokoaisit pääuutissivun lehden sisällön perusteella? Mihin uutisiin vinkattaisiin, jos
Lukijan oikeus – ja velvollisuus – on olla kriittinen. Mieti voiko uutisjuttuun luottaa. Tarkastele itse valitsemaasi uutista vastaamalla seuraaviin kysymyksiin.
Skuuppi = lehden tai toimittajan itse löytämä tai havaitsema uutinen, josta muut eivät ole saaneet vihiä ennen jutun ilmestymistä.
Paikallisuus uutiskriteerinä koskee ulkomaanosastoakin. Panttivankikriisi vuonna 2000 kirvoitti suomalaiset toimittajat suoltamaan juttuja Filippiinien Jolon saarelta, jonne kaksi suomalaisturistia päätyi sissien vangeiksi. Jos kyse olisi ollut jonkun muun maan kansalaisista, olisi kaappaus vilahdellut lehtien palstoilla huomattavan paljon harvempaan. Harva suomalainen muuten edes tietäisi mitä ovat Abu Sayyaf –sissit tai missä sijaitsee Jolo.
Toimittaja teki juttua kunnanjohtajan valinnasta. Omaan silmään yksi hakijoista tuntui muita pätevämmältä. Voiko fiiliksen välittää lukijoille? Ei. Toimittaja ei saa uutisjutussa ilmaista omaa kantansa. Kun tarkoitus on toimia lukijan silminä ja korvina ympäröivään maailmaan, pitää tälle myös jättää mahdollisuus muodostaa itse mielipiteensä käsiteltävästä asiasta. Toimittaja ei saa syöttää lukijalle omia mielipiteitään – uutisessa. Tietyissä tekstilajeissa se kuitenkin on sallittua. Tekstit voidaan karkeasti jakaa kahtia, faktateksteihin ja mielipideteksteihin. Uutiset ja reportaasit kuuluvat edellisiin, yleisönosastokirjoitukset, kolumnit, kommentit ja pääkirjoitukset jälkimmäisiin.
Aloittelevaa toimittajaa saattaa joskus arveluttaa kiistellyistä aiheista kirjoittaminen. Voi tuntua siltä, että lukija luulee toimittajan kannattavan haastateltavan esille tuomia mielipiteitä. Näin ei kuitenkaan koskaan ole. Toimittajan tehtävä on vain tuoda julki muiden mielipiteitä, kannanottoja ja perusteluja.
Vasta toimittajan uraansa aloittelevan yleisin virhe on kirjoittaa perinteistä ainekirjoituskaavaa noudattaen. Sellaista rakennetta ei kuitenkaan koskaan käytetä journalistissa teksteissä. Juttutyypistä riippuen lehtitekstin rakenne on aina erilainen.
Uutisen ja artikkelin tavanomainen rakenne on seuraava:
a) Uutinen
Uutisella ja spontaanilla puheella on paljon yhtäläisyyksiä. Kertoessamme jostain tapahtuneesta muille käytämme melkein automaattisesti uutisen rakennetta. Aloitamme mielestämme mielenkiintoisimmasta kohdasta ja annamme sitten taustatietoja.
Ystäväsi Jenna soittaa sinulle illalla ja kertoo luokkakaverinne Teron joutuneen sairaalaan. Tämä on jäänyt skeittilaudallaan auton alle. Aamulla koulun pihalla kerrot tapahtuneesta muille:
Kukaan ei kertoisi edellä kuvattua tapahtumaa aikajärjestyksessä, vaan juuri uutisen tyyppisesti laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen. Aivan kuten uutiset lehdessä, suullinen kertomuskin vastaa uutiskysymyksiin.
Edellä kuvattu onnettomuus ei ole suuri uutinen kuin tapahtumassa osallisina olleiden henkilöiden perheelle, sukulaisille ja tuttaville. Sanomalehdessä se ei saisi paljon, jos ollenkaan tilaa. Kiinnostava yksityiskohta tapahtumassa voisi lehden näkökulmasta olla lasten ja nuorten skeittaaminen vaarallisissakin paikoissa. Eikö harrastukseen voida järjestää parempia paikkoja? Miksi skeittaajille ei ole rakennettu enempää ramppeja? Muistavatko skeittaajat ottaa muita ihmisiä huomioon? Onko vastaavanlaisia onnettomuuksia tapahtunut aiemmin? Tällainen keskustelu voitaisiin käydä Teron vanhempien ja opettajien kesken tai sitten vastauksen kysymykseen voitaisiin julkaista uutisena sanomalehdessä.
Uutinen menee aina suoraan asiaan. Jo johdantokappaleessa toimittaja antaa vastauksen kahteen tai useampaan uutiskysymykseen. Sen jälkeen uutisessa syvennetään asiaa, annetaan taustatietoja tapahtuneelle ja käydään läpi muita yksityiskohtia. Mitä edemmäs tekstiä lukija etenee, sitä enemmän taustoja hän saa tietoonsa. Siksi puhutaankin uutiskolmiosta, jossa kaikkein tärkeintä osaa kuvaa ylöspäin osoittava kärki. Alaspäin levenevä osa tarkoittaa taustatietoa.
Olet uutistoimituksen iltavuorossa ja soitat poliisille. Saat selville seuraavanlaisia tietoja illan tapahtumista. Kirjoita niiden perusteella lyhyt uutinen seuraavan päivän lehteen. Mieti tarkkaan mitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä jättää pois. Pohdi mitä ihmisten pitäisi saada tietää? Laadi uutiselle myös otsikko.
Joskus toimituksessa pitää lyhentää tekstejä, jotta kaikki tarvittava saataisiin mahtumaan sivulle. Jos tekstiä lyhentää joku muu kuin sen kirjoittanut toimittaja, on tapana jättää pois yksi tai useampia viimeisiä kappaleita. Siksikin tärkeimmät asiat pitää aina mainita heti alussa.
Leikkaa lehdestä irti yksi uutinen ja anna kaverisi lukea se. Leikkaa sen jälkeen uutisen viimeinen kappale pois ja anna toisen kaverisi lukea lyhennetty uutinen. Pyydä molempia sen jälkeen kertomaan uutisen olennaisimmat asiat. Haittasiko lopusta lyhentäminen? Jäikö jotain olennaista pois?
b) Reportaasi
Olet saanut tehtäväksesi kirjoittaa reportaasin torikauppiaan päivästä maakuntalehteen. Voit olla varma, että kovin harva lukijoista ei ole koskaan kokeillut torikauppiaan työtä, vaan käynyt torilla vain ostajan tai läpikulkijan ominaisuudessa. Sinun pitää nyt miettiä kuinka kuvailet kauppiaan tunnelmaa aamukuudelta kylmällä kauppatorilla? Nyt ei riitä, että pelkästään kerrot kauppiaan pystyttävän kojuaan. Sinun pitää kertoa miltä tyhjällä torilla näyttää, miltä torikauppiaiden jutut ja askareet kuulostavat, miltä hedelmät, vihannekset ja kalat tuoksuvat, miltä painavien laatikoiden nostaminen tuntuu, miten kuuma kahvi höyryää termosmukista, miltä maistuu kotona mukaan pakattu voileipä sen jälkeen, kun kaikki on saatu kuntoon...
Reportaasin kirjoittamisessa tärkeintä on, että kirjoittaja käyttää kaikkia aistejaan. Olemme usein tottuneet kertomaan sen, mitä näemme tai kuulemme, mutta unohdamme käyttää muita aisteja. Reportaasissa on lupa kuvailla asioita kokemuksen kautta ja käyttää elävää kieltä. Torilta voi kertoa ne yksityiskohdat, mihin itse kiinnittää huomiota, kuvailla myös kauppiaan luonnetta, kertoa värikkäästi miljööstä tai selostaa kauppiaan ja asiakkaiden välistä keskustelua ja kiirettä.
Reportaasin kirjoittajan vinkkipankki:
Reportaasiin tarvitaan rytmiä. Kirjoita teksti, joka on paikoin nopeaa ja paikoin hidasta. Miten saat tekstiisi kiireen tuntua, miten rauhallisuutta?
Jos saat tehtäväksesi kirjoittaa miljöökuvauksen kaupungistasi, kylästäsi tai koulustasi, mihin keskityt? Kuvailetko kylän läpi virtaavaa jokea vai kiireistä kauppapaikkaa? Tarkasteletko kaupunkia bussin ikkunan läpi? Hyppäätkö kärpäseksi koulun ruokalan kattoon? Mihin yksityiskohtaiin nojaat? Listaa ideoita.
c) Pääkirjoitus
Myös sanomalehdet ottavat kantaa päivän polttaviin kysymyksiin, päätöksiin ja keskusteluihin kotimaassa ja ulkomailla. Nämä kannanotot julkaistaan pääkirjoitussivulla, joka on aina lehden alkupäässä. Pienissä lehdissä pääkirjoitukset kirjoittaa päätoimittaja, suuremmissa lehdissä on erikseen pääkirjoitustoimittajia. Pääkirjoitusten aiheet saadaan yleensä oman lehden muista uutisista. Myös nuorten asioita ja koulumaailmaa koskevat kysymykset saavat näin ollen joskus tilaa pääkirjoituksissa. Joissain lehdissä pääkirjoituksia julkaistaan aina anonyymisti, ilman kirjoittajan nimeä, mutta joissain lehdissä mainitaan myös kirjoittajan nimi. Silti lukijan pitää muistaa, että pääkirjoitus on ensisijaisesti lehden, ei päätoimittajan tai yksittäisen ihmisen kannanotto.
Lue muutama pääkirjoitus. Miten niiden kieliasu eroaa muista tekstilajeista?
Käy läpi päivän lehti ja valitse kolme aihetta, joihin sinä päätoimittajana ottaisit kantaa pääkirjoituksessa. Kerro muille mikä kantasi olisi ja miten perustelisit sen.
d) Mielipidekirjoitus
Onko koulussasi mielestäsi pahaa ruokaa? Pitäisikö nuorille olla enemmän kokoontumispaikkoja? Tulisiko koulujen limsa- ja karkkiautomaatit kieltää vai sallia? Hiljaisen jupinan sijaan voi asioihin ottaa kantaa sanomalehden yleisönosastossa. Lehtien yleisönosastot tarjoavat kaikille mahdollisuuden kertoa oman mielipiteensä ja toteuttaa näin sananvapautta.
Lehdet julkaisevat mieluiten omalla nimellä kirjoitettuja yleisönosastokirjoituksia. Nimimerkkiä voi käyttää arasta aiheesta kirjoitettaessa, mutta silloinkin oma nimi on kerrottava toimitukselle, vaikka sitä ei lehdessä julkaistakaan. Mielipidekirjoituksen kautta voi tuoda kaikkien tietoon aivan uuden asian tai näkökulman, tai ottaa kantaa jo meneillään olevaan keskusteluun. Jos kirjoittaja kommentoi jotain aiemmin yleisönosastossa julkaistua kirjoitusta tai lehden muuta uutista, tulee sen nimi, kirjoittaja ja ilmestymispäivä mainita kirjoituksessa.
Yleisönosastokirjoitusten pituus vaihtelee suuresti, mutta paras tapa saada kirjoituksensa julkaistuksi on tiivistää asia mahdollisimman hyvin, perustella selkeästi omat mielipiteensä vaikka esimerkkien kautta ja kirjoittaa selkeää ja hyvän maun mukaista kieltä. Järkevää on myös antaa asiaan oma parannusehdotuksensa. Hyvä mielipidekirjoitus täyttää useampia uutiskriteereitä. Silloin se luultavasti kiinnostaa muitakin lukijoita.
Valitse lehden yleisönosastosta sinua kiinnostava mielipidekirjoitus ja kirjoita siihen vastine. Voit olla joko samaa tai eri mieltä kirjoittajan kanssa, mutta muista aina perustella mielipiteesi ja tuoda kirjoituksessa esille jotain uutta.
e) Kolumni
Kolumnissa kirjoittaja voi itse ottaa kantaa. Se on kirjoittajan henkilökohtaisesti värittämä teksti ja siinä kirjoittaja voi tuoda esiin omia subjektiivisia mielipiteitään. Sanomalehtien kolumneissa käsitellään usein ajankohtaisia kysymyksiä, vaikka kirjoittaja saakin itse päättää aiheen. Muissa kuin pääkirjoitussivun kolumneissa käsitellään usein myös kirjoittajan omiin kokemuksiin perustuvia havaintoja arkipäiväisistä asioista.
Kolumneja voi olla monentyylisiä: hauskoja, analyyttisia ja pohdiskelevia. Kolumneja kirjoittavat sekä lehden omat toimittajat että ulkopuoliset vaikuttajat ja avustajat. Kolumnien yhteydessä mainitaan aina kirjoittajan nimi, usein julkaistaan myös tämän valokuva.
f) Kommentti
Kommentissa toimittaja voi esittää lyhyesti oman kantansa uutisaiheeseen. Kommentti esiintyy aina sen uutisjutun vieressä, johon viitataan. Sen pitää kuitenkin olla siitä selkeästi erottuva. Myös kommentin yhteydessä kerrotaan aina kirjoittajan nimi. Kommentti on lyhyempi kuin kolumni.
Kirjoita päivän urheilusivujen pääuutiseen sopiva kommentti. Kerro vaikka kantasi siinä käsitellystä lajista ja perustele mielipiteesi.
g) Arvostelu
Haluatko kuulla mitä muut pitivät leffasta, jonka ensi-ilta oli viime perjantaina? Lue sen arvostelu sanomalehdestä. Arvostelu on ammattilaisen arvio vasta julkaistusta kirjasta, ensi-illassa olleesta elokuvasta tai teatteriesityksestä, tanssinäytöksestä, konsertista tai juuri avatusta taidenäyttelystä. Arvostelija kommentoi, analysoi ja tulkitsee teosta ja esittää lopuksi johtopäätöksen sen tasosta. Arvostelu tulee erottaa mielipidekirjoituksesta, sillä sen kirjoittaja perustaa tulkintansa saman taiteenalan historiaan ja aiempiin esityksiin. Samanaikaisesti kirjoittajan tulee silti ajatella lukijaa ja sitoa arvostelunsa tähän päivään ja oletetun lukijakunnan intresseihin. Arvostelija myös valitsee esille ottamansa teokset. Nekin valitaan uutiskriteerien mukaan: toimituksessa pohditaan mikä lukijaa eniten kiinnostaisi.
Keskustelkaa pitäisikö arvostelusta käydä ilmi miten elokuva tai kirja loppuu ja mitkä ovat sen tärkeimmät juonenkäänteet.
h) Pakina
Pakina on humoristinen ja hauska teksti, joka voi käsitellä lähes mitä tahansa, usein kuitenkin ajankohtaista aihetta. Pakinoitsija tarkastelee ympäröivää maailmaa huumorimielellä, sillä pakinan perimmäinen tarkoitus on huvittaa lukijaa. Pakinoitsija voi liikkua vapaasti tyylilajista toiseen. Pakina kirjoitetaan yleensä nimimerkillä.
Pakinoitsijan vinkkipankki
Kirjoita pakina. Lähde liikkeelle jostain omasta kokemuksestasi. Kirjoita jotain lapsen näkökulmasta tai kirjoita vaikka homejuuston päivästä jääkaapissa. Anna mielikuvituksesi lentää.
Ville Itälästä tuli hetkessä todellinen tekstilajien esimerkkimies. Kun Kokoomuksen puheenjohtajana toiminut Itälä ilmoitti luopuvansa tehtävästään maaliskuussa 2004, oli aihe seuraavana päivänä uutisotsikoissa kaikissa valtakunnan tapahtumia käsittelevissä sanomalehdissä. Uutisten kainaloissa komeilivat politiikan toimittajien kommentit. Seuraavana päivänä Itälän päätöstä puitiin pääkirjoituksissa ja kohta sen jälkeen kolumneissa. Vielä ainakin viikon ajan puoluejohtajan eroa käsiteltiin yleisönosastoilla ja muutaman irvileuan pakinassa. Sitten jäätiin odottamaan aikakauslehtien ja sanomalehtien viikonlopputoimitusten paneutumista Itälän vaiheista kertoviin reportaaseihin.
Toimittajan työn glamour on kaukana siitä hetkestä, kun huomaa istuneensa kolme tuntia luuri korvassa - ainakin kun haastateltavien kommenttien sijaan saalis koostuu syvästi informoivista lauseista: ”hetkinen vielä”, ”yritän yhdistää”, ”ei juuri nyt ole paikalla” ja ”olette jonossa”. Lähes jokaisen työtehtävänsä aikana toimittajan on soitettava useampaan paikkaan löytääkseen jutun sisällön kannalta olennaisen henkilön haastateltavaksi. Välillä pelkästään yhteystietojen hankkimiseen voi vierähtää useampi tunti. Sen ei kuitenkaan pidä masentaa toimittajaa. Kommentteja nimittäin tarvitaan monesta paikasta, jotta juttuun saadaan eri näkökulmia. Lisäksi pidemmät haastattelut pyritään tekemään haastateltavan kanssa kasvokkain samassa paikassa – ei pelkästään puhelimessa.
Jo haastattelua suunniteltaessa tulee muistaa, että uutisen tavoitteena on antaa lukijalle kattava kuva siitä, mitä on tapahtunut ja miten tapahtuma vaikuttaa ihmisiin. Haastattelijan pitää palauttaa mieleensä uutiskysymykset ja pyrkiä etsimään vastaukset niihin kaikkiin.
Uutiskysymykset
Haastatteluun on siis syytä valmistautua huolella miettimällä tarkasti oman juttunsa tarkoitusta ja lukijakuntaa. Niihin lähtökohtiin pohjaten toimittaja valitsee haastateltavan tai haastateltavat ja valmistelee kysymyksensä. Valitse lehdestä uutinen ja tutki saatko sen perusteella vastaukset kaikkiin yllä oleviin kysymyksiin. Etsi uutinen, joka vastaa mahdollisimman moneen kysymykseen jo pelkän otsikon ja kuvan perusteella.
Mieti ketä/keitä haastattelisit ja mitä kysyisit, jos sinun pitäisi toteuttaa seuraavat juttuvinkit:
a) Paikallisessa lukiossa suunnitellaan tanssilinjan perustamista.
b) Paikallinen elektroniikka-alan yritys on ilmoittanut irtisanovansa 10 työntekijää.
c) Ala-asteelle koululaisia kyydinnyt taksi on ajanut ojaan.
Haastattelijan vinkkipankki
Haastattelu ei ole koskaan pelkkää tekniikkaa. Toimittaja tekee jatkuvasti jutun näkökulmaan vaikuttavia ratkaisuja valitsemalla ketä haastattelee. Irakin sodan aikana kevättalvella 2003 Yhdysvallat otti 650 toimittajaa elämään armeijansa leiriin Irakiin. Tietojen välittämisen lukijoille pelättiin monessa tapauksessa lipsahtavan helposti Yhdysvaltojen sotapropagandaksi. Ajateltiin, että toimittajat suhtautuvat samassa leirissä asuneisiin, jo tutuksi tulleisiin sotilaisiin puolustavammin kuin vastapuolen taistelijoihin. Harva tietää oliko niin. Pallo jäi useassa tapauksessa lukijalle. Siinä ei edes vahva medialukutaito ei riitä aina riitä, kun lukijan pitäisi erottaa mikä on totta ja ovatko molemmat puolet saaneet mielipiteensä kuuluville.
Haastateltava saatu vihdoin kiinni, kysymykset tehty, haastattelupaikka löydetty, aineisto saatu kasaan… Aika huoahtaa, vai onko? Toimittajan perustehtävä on toimittaa eli hanskoja ei suinkaan lyödä naulaan vielä tässä vaiheessa. Nythän se homma vasta alkaa. Tietojen hankkiminen toki on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on toimittaa niistä kokonaisuus tiivistämällä olennaisimmat asiat ymmärrettävään ja lukijaa kiinnostavaan muotoon. Vaikka haastateltavilta olisi irronnut paljonkin mielenkiintoista tietoa, on toimittajan osattava myös karsia. Kaikkea muistilehtiöön kirjoitettua ei koskaan saa mahtumaan yhteen juttuun. Toimittajalta vaaditaan silmää seuloa olennaisuudet esiin tietomassasta.
Välillä jutut kirjoitetaan suoraan kysymys-vastaus –muotoon, mutta yleensä uutiset rakennetaan kertovan kaavan mukaan. Toki myös kysmys-vastaus –muodossa julkaistavat jutut vaativat muokkaamista ja toisaalta myös yksityiskohtaisempaa suunnittelua kuin muut. Niissä haastateltava on saatava vastaamaan tarkalleen ennalta mietittyihin kysymyksiin. Suositeltavin tapa on kuitenkin kirjoittaa lehtijuttu muotoon, jossa vaihtelevat toimittajan oma kerronta, haastateltavien suorat sitaatit ja haastateltavien epäsuorat sitaatit.
Suora sitaatti alkaa yleensä ajatusviivalla tai se upotetaan lainausmerkkien sisään. Sitaattia käytetään, kun halutaan kertoa sanasta sanaan mitä haastateltava on todennut.
"Globalisaatio ei ole oikeudenmukainen, eikä takaa kestävää kehitystä", toteaa Halonen.
Epäsuorana sitaattina sama ilmaus kuulostaisi seuraavalta:
Presidentti Halosen mukaan globalisaatio ei ole oikeudenmukainen eikä takaa kestävää kehitystä.
Lehtijutut kirjoitetaan yleensä preesensissä. Siten tekstin välittämä asia kuulostaa ajankohtaisemmalta: "Saimme ilmoituksen poliisilta että pojat ovat löytyneet", kertoo...
Etsi lehdestä lyhyt uutispätkä ja kirjoita se imperfektimuotoon eli menneeseen aikamuotoon. Miten merkitys muuttuu aikamuodon vaihtuessa?
Muista juttua kirjoittaessasi, että jos ja kun käytät suoria sitaatteja, täytyy haastateltavan antaa myös sanoa jotain. Sinun kerrontasi voi johdattaa lukijan asiaan, mutta anna haastateltavan sanoa itse painava sanansa:
Lahti kertoo myös ulkomaisten vieraiden viihtyvän festareilla.
"Monet ovat kehuneet, että täällä on paras yleisö. Täällä porukat tanssivat eniten", hän toteaa.
Jos toimittaja on jo edeltävässä kappaleessa kertonut haastateltavan kertomat yksityiskohdat, on sitaattia turha käyttää:
Bergströmin mukaan ihminen oppii luontokokemusten avulla ymmärtämään ympäröivää maailmaa.
"Luonnossa samoilun kautta opitaan ymmärtämään ympäröivää maailmaa", hän toteaa.
Sitaattiin ei myöskään kannata laittaa yksinkertaisia faktoja, jotka voit helposti sanoa itsekin:
"Asun nykyään Riihimäellä", kertoo eilen maailmanennätystuloksen hypännyt Atte Hätönen.
Hätösen asuinpaikka ei lukijan kannalta ole maailmaa mullistava uutinen. Siksi se kannattaa mieluummin upottaa sivulauseeseen tai jättää jutusta kokonaan pois:
Riihimäkeläisen tuoreen maailmanennätyksen haltijan mielestä tiistain kisa ei ollut yhtä tiukka kuin...
Haastateltavasta ja tämän sanomisesta voi vetää erilaisia johtopäätöksiä riippuen siitä, miten toimittaja on lopettanut virkkeen. Jutun näkökulmaan voi vaikuttaa käyttämällä eri verbejä kuten sanoo, kertoo, toteaa, virkkoo, väittää, naurahtaa, tokaisee, ehdottaa, painottaa, korostaa, osoittaa... Vaihtele verbiä tilanteen ja tarpeen mukaan.
Tutki lehdestä tiukasti haastateltavien lausuntoon perustuvaa uutisjuttua. Mieti minkälaisen kuvan saisit asiasta, jos se olisi kerrottu ilman haastateltavaa muihin tietolähteisiin perustuen ja suoria sitaatteja käyttämättä.
Lue lehdestä henkilöhaastattelu tai sen osa ja kirjoita se sen jälkeen uudestaan niin, että vaihdat kaikki suorien sitaattien perässä olevat verbit. Anna kaverisi lukea ensin sinun kirjoittamasi juttu. Keskustelkaa minkälaisen kuvan saitte asiasta, tapahtumasta tai henkilöstä.
Maailman arvostetuimpiin sanomalehtiin kuuluva New York Times kärsi vakavasta kriisistä keväällä 2003. Kävi ilmi, että lehden nuori toimittaja Jayson Blair oli viiden vuoden ajan kirjoittanut omissa nimissään juttuja, joihin hän oli kopioinut lausuntoja muista tiedotusvälineistä, vääristänyt haastatteluja ja kirjoittanut lehteen virheellisiä tietoja. Blair sai potkut, mutta lehden luotettavuus kärsi. Pääuutisessaan New York Times kirjoitti 11.5. tapauksen tarkoittaneen "lukijoiden luottamuksen pettämistä ja aallonpohjaa lehden 152-vuotisessa historiassa".
”Käärme karkaa helposti putkistoon”
”Myrsky katkoi sähköjä ja puita”
”Suomi juhli joukkuemäessä”
”Iiris uskoo vetoomuksien voimaan”
Hyvä otsikko houkuttelee lukemaan. Sen tärkein tehtävä on kuitenkin kertoa todellinen kuva tapahtumasta, ikään kuin tiivistää tekstin tärkein anti. Otsikolla voi olla myös esirivi tai jälkirivi, jossa asiaa selitetään tarkemmin.
Otsikossa kannattaa välttää
Otsikko voi
Lue päivän lehden otsikot. Valitse joku, joka ei houkuttele sinua lukemaan tekstiä. Miten otsikosta olisi saanut houkuttelevamman?
Jos artikkeli levitetään lehdessä useammalle vierekkäiselle palstalle, kirjoitetaan otsikko niiden kaikkien ylle yhdelle riville. Sen lisäksi otsikkoon voi sisällyttää lisärivin eli esi- tai jälkirivin, joka selittää otsikon asiaa vielä lisää.
Jos artikkeli on pitkä, erotellaan asiakokonaisuudet tai kappaleet toisistaan vielä väliotsikoilla. Ne johdattavat lukijan seuraavaan kappaleeseen eli kertovat mihin näkökulmaan tai kysymykseen seuraavaksi siirrytään.
Otsikon muotoilu on taito, joka kasvaa kokemuksen myötä. Otsikon miettimiseen kannattaa aina käyttää aikaa – jos sitä on. Huono otsikko voi kerralla tehdä tyhjäksi koko jutun kirjoittamiseen käytetyn työn, sillä se ei saa lukijaa kiinnostumaan tekstistä, oli se kuinka ansiokas tahansa. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että hyvin kirjoitetusta tekstistä pitäisi löytää selitys otsikolle heti kymmenen ensimmäisen rivin aikana.
"Toimittajalla on kolme rivin mittainen mahdollisuus herättää lukijan kiinnostus", väittää journalistipiireissä tunnettu sanonta. Jos otsikko ja kuva ovat avanneet lukijalle oven juttuun, on ensimmäisen kappaleen tehtävä saatella tämä kunnolla sisään. Toimittajan pitää muistaa, että vielä siinäkin vaiheessa on mahdollista karkottaa lukija seuraavalle sivulle. Johdantokappaleeseen on siis paneuduttava huolella.
Jutun ensimmäistä tekstikappaletta eli johdantoa kutsutaan myös ingressiksi. Se voidaan kirjoittaa lihavoidulla, tai muuta tekstiä isommalla, fontilla. Kun toimittajalla on ingressi valmiina, on tämä löytänyt idean koko tekstiin. Silloin puolet työstä on tehty!
Aiemmin ingressi toimi koko tekstin tiivistelmänä tai yhteenvetona, mutta sen periaatteen useimmat lehdet ovat nyt hylänneet. Erityisesti uutista vapaammissa jutuissa ingressi toimii koukkuna, jonka tarkoitus on vetää lukija sisälle tekstiin ja herättää tässä halu lukea lisää. Uutisessa tärkeimmät asiat on mainittava ensin, mutta reportaasissa voi ingressiin sisällyttää yksityiskohdan, kuvauksen tai mielenkiintoisen tilanteen.
Lue muutamia ingressejä. Jäitkö koukkuun? Miksi / miksi et?
Pyydä kaveriasi leikkaamaan lehtijutusta ingressi pois, lue sitten juttu ja kirjoita itse otsikon, kuvien ja leipätekstin perusteella uusi. Vertaa omaasi toimittajan versioon ja luetuta kummatkin muilla kavereillasi. Kummalla ingressillä oli tehokkaampi vaikutus lukijaan?
On monta erilaista tapaa aloittaa ingressi:
Sitaatti:
"Alituista kiirettä, mutta toisaalta myös leppoisaa ja elämänmakuista", kuvailee torikauppias Vuokko Virta työtään. 20 vuotta Kuopion kauppatorilla ovat tarjonneet Virralle oivan näköalapaikan savolaiseen elämään.
Uutinen:
Päätoimisten torikauppiaiden määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana laskenut rajusti. Tilalle ovat tulleet isommat firmat, jotka palkkaavat osa-aikaisia myyjiä ja tavaran toimittajia. Kuopion torille pystyttää aamuisin kojunsa enää kolme kokonaan elantonsa torikaupasta saavaa myyjää.
Yksityiskohta:
Kirpeän raikas tuoksu tulvahtaa pakettiauton takaosasta, kun torikauppias Vuokko Virta avaa ovet ja rupeaa nostelemaan mansikkalaatikoita autosta myyntipöydälle. Taattua laatua Suonenjoen pelloilta. Tuoksu ja hälinä houkuttelevatkin kaupungin aikaiset linnut ostoksille. Torikauppiaan kiire alkaa heti aamusta.
Vastakkainasettelu:
Varttituntia aiemmin tyhjän torin ainoat elonmerkit ovat olleet muutaman lokin kiljaisut edellisestä illasta asti kivetyksellä lojuneiden nakkipapereiden ympärillä. Nyt aukean paikan täyttää vilkas puheenpulputus, kojujen pystyttämisestä syntyvät kolahdukset ja tuoreiden mansikoiden haju. Uusi toriaamu on alkamassa.
Lue lehdestä juttu, jossa on ingressi ja kirjoita se uudestaan eri tyylillä. Ota mallia edellä olevista esimerkeistä.
Kun avaat tuoreen sanomalehden ja vilkaiset sen pääuutissivua, jää mieleesi taatusti ainakin yksi asia. Kuva. Päivän pääkuvaan on vaikea olla kiinnittämättä huomiota, sillä se taitetaan sivulle yleensä useamman palstan levyiseksi. Yhtä lailla kuin otsikonkin, on lehtikuvan tarkoitus kiinnittää lukijan huomio ja välittää tälle olennaista tietoa käsiteltävästä asiasta. Kuva on osa uutista ja vastaa osaltaan uutiskysymyksiin. Lehtikuvan pitää heti kertoa mitä tapahtuu.
Hyvä lehtikuva
Kuvaajan, kuten toimittajankin, työ on valintojen tekemistä. Kuvauspaikalla lehtikuvaajan pitää valita keitä tai mitä kuvaa, mistä suunnasta kuvan ottaa ja miten kuvan rajaa. Ratkaisuista kuvaaja neuvottelee toimittajan kanssa. Kaikki valinnat vaikuttavat siihen, minkälaisen kuvan lehdenlukija saa käsiteltävästä tapahtumasta, ihmisestä tai ilmiöstä. Mielenosoituskuvassa näkyvä yksi iloinen naama saa lehdessä täysin eri merkityksen kuin sadan ihmisen iskulauseita huutava rykelmä. Valokuvaaja ei voi kuvaustilanteessa seistä paikallaan. Hakiessaan hyvää kuvaa, tämä voi kävellä edestakaisin, kiivetä pöydälle, kyykistyä lattian rajaan ja ohjata kuvattavia siirtymään parempaan paikkaan.
Valintojen tekeminen ei rajoitu kuvauspaikalle. Takaisin toimitukseen palattuaan kuvaaja käy läpi kaikki kuvaamansa otokset ja valitsee niistä parhaiten asiaa kuvaavat ja teknisesti onnistuneet. Yhdellä kuvauskeikalla valokuvaaja voi valottaa sata ruutua, vaikka tietää ainoastaan yhden kuvan päätyvän lehteen.
Lehtikuvaajan vinkkipankki
ehtävänäsi on kuvittaa luokkanne lehtiprojektista kertova juttu paikallislehteen. Kuvaa digikameralla tai piirrä paperille 10 vaihtoehtoa kuvitukseksi. Varmista, että jokainen vaihtoehto vastaa ainakin kahteen uutiskysymykseen.
Selaa lehteä niin kauan, että joku kuva kiinnittää huomiosi. Mitkä hyvän lehtikuvan ominaisuudet kuva täyttää? Kuinka moneen uutiskysymykseen saat vastauksen pelkkää kuvaa katsomalla?
Tarkastele yhden sanomalehden aukeaman kuvia. Missä kuvaaja on ollut kuvia ottaessaan? Missä asennossa kuvaaja on kuvannut? Miten kuvan sanoma olisi muuttunut, jos kuvaaja olisi kuvannut samaa asetelmaa eri korkeudesta tai eri puolelta?
Valokuvaajalle annettiin tehtäväksi kuvittaa jouluvaloista kertova juttu. Tämä kurvasi lähimmälle omakotitaloalueelle, zoomasi puutarhatikkailla vilkkuvalokaapelia asentavan miehen irvistykseen ja antoi kameran laulaa. Kuva ei kuitenkaan päätynyt seuraavan päivän pääuutissivulle, sillä mies kielsi sen käyttämisen. Ihmisten kotona, kotipihalla tai muualla lain mukaan kotirauhan piiriin rinnastettavalla alueella ei saa kuvata ilman lupaa. Periaatteessa julkisilla paikoilla siis voi kuvata ketä tahansa, mutta silloinkin kuvissa esiintyvien, helposti tunnistettavien ihmisten ja tekstin välillä pitää olla jokin yhteys. Jos niin ei ole, pitää asiasta mainita ainakin kuvatekstissä. Käytännössä, jos suinkin mahdollista, on hyvän tavan mukaista kysyä aina läheltä kuvatuilta ihmisiltä saako kuvan julkaista.
Digikameroiden yleistyessä pelättiin myös kuvamanipulaation yleistyvän sanomalehdissä. Uhka ei toteutunut, sillä sanomalehdet haluavat pitää kiinni luotettavuudestaan. Käytännössähän kuvia käsitellään ja on aina käsitelty rajaamalla sekä säätämällä sävyjä ja kontrastia. Jos kuvaa käsitellään yhdistämällä elementtejä eri otoksista, ilmoitetaan siitä aina lukijalle. Käsittelystä kerrotaan joko kuvaajan tai käsittelijän nimen tai kuvan lähteen vieressä olevalla tekstillä tai kuvatekstin yhteydessä. Jotkut lehdet käyttävät eri lehdistä yhdistellyistä kuvista nimitystä havainnekuva.
Sanomalehtien kuvitus ei rajoitu uutiskuviin. Kun juttua ei tehdä selkeästä tapahtumasta tai ihmisestä, vaan ilmiöstä, ei kuvaajalla ole paikkaa tai tilannetta mitä kuvata. Kuvituksena voidaan silloin käyttää esimerkiksi arkistokuvaa, erikseen suunniteltua ja lavastettua valokuvaa, piirroskuvaa tai graafia. Kuvituskuva pitää ideoida tekstin perusteella.
Etsi lehdestä kuvituskuvalla kuvitettu, valtakunnallisesti merkittävä uutinen. Hanki kolme muuta samana päivänä ilmestynyttä lehteä ja etsi niistä sama uutinen. Miten kuvitukset eri lehdissä poikkeavat toisistaan? Mikä ratkaisu kuvastaa parhaiten jutun sanomaa? Suunnittele itse oma kuvitus samaan uutiseen.
Kesällä 2003 Yhdysvaltain miehityshallinto Irakissa julkisti Saddam Husseinin surmattujen poikien kuvat. Kuvatoimistot maailmalla levittivät kuvia edelleen ja julkistamisesta seuraavana päivänä osa suomalaisistakin lehdenlukijoista sai kakistella kahvinsa alas verta tirskuvien ruumiskuvien siivittämänä. Osa kotimaisista maakuntalehdistä kuitenkin päätti myös olla laittamatta kuvia lehteen. Ratkaisu edellytti toimituksissa illan kiireisinä tunteina vakavaa keskustelua. Mietittiin miksi lukijan pitäisi saada nähdä raakoja kuvia aiheesta, jota voitaisiin käsitellä tyhjentävästi sanoinkin. Oli lehtien päätös tuolloin kuitenkin mikä tahansa, sillä joka tapauksessa vaikutettiin ihmisten ajatuksiin ja asenteisiin. Niin lehtikuvat joka päivä muutenkin tekevät.
Tiesitkö että kuviksen tunnilla piirtämääsi kuvaa ei saa ilman sinun nimeäsi tai lupaasi julkaista koulun lehdessä? Kyse on laissa määritetyistä tekijänoikeuksista ja niiden rajoituksista. Ne koskevat yhtä lailla Finlandia-ehdokkaan olevan teoksen kuin luokan seinälle kirjoitetun runon lainaamista. Tekijällä on aina oikeudet teokseensa. Kellään muulla ei silloin ole oikeutta esittää sitä omanaan tai edes osana omaa tuotantoaan. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti heti, kun teos on luotu. Sitä ei tarvitse erikseen hakea tai anoa. Teokseksi katsotaan mikä tahansa omaperäinen ja luova tekele eli esimerkiksi ainekirjoitusteksti, maalaus, savityö, valokuva tai seinälehti.
Myös koulu- ja erityisesti koululehtityössä tulee kunnioittaa tekijänoikeuksia. Lainattaessa suoraan jonkun muun kirjoittamaa tekstiä tulee kirjoittaja ja alkuperäinen julkaisu aina mainita. Vaikka tekstistä ei otettaisikaan suoraa sitaattia, vaan asiasta kerrottaisiin vapaamuotoisesti, mutta kuitenkin lähteen antamien tietojen perusteella, on kohteliasta mainita lähde. Muilta lainattu teksti ei saa koskaan myöskään kokonaan tai edes melkein kokonaan muodostaa uuden teoksen sisältöä. Kokonaista esitelmää tai koululehden juttua ei siis ole soveliasta rakentaa muista lähteistä.
Valokuvia tai muita kuvia ei saa lainata julkiseen levitykseen ilman tekijän tai tekijänoikeuksien haltijan lupaa. Lehtikuvaajilla on yleensä sopimus työnantajansa kanssa, joten kuvien käyttämisestä voi sopia suoraan lehden kanssa. Julkiseksi levitykseksi katsotaan kaikki muu paitsi yksityinen käyttö. Koululehti, luokan kanssa tehty verkkolehti, esitelmä tai kadunvarsimainos on aina julkinen. Kuvan vois siis netistä printata kiinnitettäväksi omalle seinälle, mutta ei koulun ilmoitustaululle. Useilla nettisivuilla annetaan suoraan lupa kuvien käyttöön, mutta silloinkin lähde on aina ilmoitettava. Jos liikuntapäivästä koululehteen kirjoittava toimittaja haluaa käyttää kuvituksena maakuntalehden juttua, on tämän siis kysyttävä siihen lupaa ja mainittava missä yhteydessä kuva on aiemmin julkaistu: "Myös Maakuntasanomat uutisoi Koulumäen koulun liikuntapäivästä 2.4.2004".
Kirjoita uutinen oheisen oppilaskunnan kokouksen pöytäkirjan pohjalta seuraavana päivänä ilmestyvään maakuntalehteen. Muista vastata uutiskysymyksiin ja täyttää uutiskriteereitä. Älä unohda karsia pois epäolennaisuuksia.
Käpykylän peruskoulun oppilaskunnan hallituksen kokous
| aika: | 5.2.2004 kello 12.30 - 13.44 |
| paikka: | Käpykylän koulun kirjasto |
| läsnä: | Jussi Pohjola 7a Kaisa Karttila 7b Jonna Vainio 7c Lauri Lahtinen 8a Jonna Keränen (puheenjohtaja) 9a Laura Mattila 9b Minna Manninen 9c Jere Vähämäki (sihteeri) 9d |
| laillisuus: | Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi |
käsiteltävät asiat:
Jonna Keränen (puheenjohtaja)
Jere Vähämäki (sihteeri)
Lue oheinen Uudenkaupungin Sanomissa 29.3.1904 julkaistu kirjoitus Maamiesten kokouksista. Muokkaa kirjoituksesta sellainen, että se täyttäisi nykyajan paikallislehden uutiskriteerit ja muut hyvän lehtitekstin ja -jutun vaatimukset. Huomioi kieliasun ja mainittavien asioiden lisäksi myös tekstin pituus ja otsikointi.
Listaa myös tekijöitä, jotka erottavat sata vuotta vanhan lehtitekstin nykyaikaisesta. Mistä uskot muutosten johtuvan? Mihin suuntaan luulet lehtitekstien ja –juttujen kehittyvän tulevaisuudessa? Visioi, miten tänään maakuntalehdessä julkaistun uutisen asioita käsiteltäisiin sadan vuoden päästä samassa lehdessä?
Maamiesten kokouksia Kustavissa
pidettiin kansakoululla t.k. 27 pnä koko joukon ja paljon tärkeitä asioita tuli silloin päätetyksi.
Kustavin maamiesseura piti ensinnäkin wuosikokouksensa. Siinä pohjusti tilanomistaja J. Kaskinen Lokalahdelta kysymysten emäntäkoulun perustamisesta Wehmaan maamiesseuran piiriin, joka kysymys on piiriin kuuluwista erikoisseuroista ollut harkittawana. Kokous kannatti yksimielisesti ehdotusta emäntäkoulun perustamisesta ja jäseniksi toimikuntaan, joka sitä puuhaa, walittiin agronomi A. Abrahamsson ja ratsutilallinen Frans Lindberg. Koulupaikaksi ehdotti kokous puolestaan Lokalahtea.
Uudenkaupungin Sanomain "maanviljelijäin osastoa" päätti seura puolestaan ryhtyä kannattamaan awustamalla sitä kirjoituksella ja toimien sen levenemiseksi.
Sitten toimitetuissa waaleissa walittiin seuran johtokuntaan jäseniksi maanwilj. Paavali Latokartano ja kapteeni E. V. Karslsson sekä tilintarkastajiksi kansak.opettaja J. Luopajärvi ja lastenopettaja Hj. Linden.
Kun kuluneen wuoden tilit olivat luetut myönnettiin johtokunnalle täysi wastuuwapaus seuran warain hoidosta.
Pidettiin sitten Kustavin Säästöpankin wuosikokous, jolloin käsiteltiin sääntöjen 8 §:ssä mainitut asiat. Pankin tilit tulivat hywäksytyiksi ja wastuuwapaus myönnettiin sen hallinnolle.
Osuusmeijerin perustamiseen päätettiin nyt kohta ryhtyä ja walittiin asian perille wiemistä huolehtimaan 5. miehinen toimikunta, johon jäseniksi tuliwat agron. A. Abrahamsson, tilalliset Kust. Likitalo, Frans Lindberg ja O. Kallio sekä torppari Laurenius. Toimikunta sai täyden toimintawapauden meijeripuuhan alustawiin toimenpiteisiin nähden.
Osto- ja myyntiosuuskaupan sekä osuuskassan perustamista ehdittiin jo wähän pohtia mutta ajan niukkuuden tähden täytyi niiden enempi käsittely lykätä toiseen kokoukseen.
Karjanhoidonneuwoja päätettiin karjanhoidon edistämiseksi hankkia, jos riittäwä määrä halukkaita neuwojan käyttäjiä ilmoittautuu. Osuusmeijeritoimikunnalle annettiin toimeksi walmistaa tätäkin asiaa, ottamalla selkoa halullisista osanottajista y.m.
Sairaus- ja hautausapurahaston perustamisesta Kustaviin keskusteltiin myöskin ja päätökseksi tuli, että sellainen kassa perustetaan, jos 100 osanottajaa kassaan ilmaantuu.
Keis. Suomen Talousseuran toimeenpanemiin karjanäyttelyihin palkintolautakunnan jäseneksi seuran puolesta walittiin, paitsi puheenjohtaja, joka siihen kuuluu wirkansa puolesta, agronomi A. Abrahamsson.
Kokouksessa jaettiin useita kirjapalkintoja maanwiljelyksestä ja karjanhoidosta.
Yleisöä oli saapuwilla runsaasti, noin 6 à 70 henkeä.