etusivu › joukkoviestinnän kehitys › digitaalinen viestintä

Digitaalinen viestintä

Median merkitys kasvaa jatkuvasti jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Yhteiskunta on medioitunut, eli yhä useammin ihmisten kokemukset ovat mediavälitteisiä. Uusia viestintäammatteja syntyy, ja informaation käsittelyllä eri ammateissa on yhä suurempi merkitys.

Medioitumista seuraavaa kehitysvaihetta on kutsuttu mediatisoitumiseksi. Kysymys ei olekaan enää kokemusten mediavälitteisyydestä vaan siitä, että ilmiöt, kuten politiikka ja jopa tiede, tapahtuvat mediassa. Ilman mediaa niitä ei ole, joten poliitikot ja tutkijat joutuvat taistelemaan paikastaan mediassa kuten kuka tahansa maakunnallisen missikisan viides perintöprinsessa tai juomaan ratkennut ex-mäkihyppääjä.

Digitalisoitumisen myötä erillisten viestintävälineiden rajat ovat jo lähestulkoon hävinneet. Netistä löytyy verkkolehtiä, nettiradioita, television katselumahdollisuuksia, pikaviestimiä ja niin edelleen. Internetissä on siis keskinäis- ja joukkoviestintää sekä niiden sekamuotoja. Tällainen kehitys tarjoaa monia mahdollisuuksia kansalaisten viestinnälle, vaikuttamiselle ja tiedon saamiselle. Verkko- ja mobiiliteknologia mahdollistaa myös pientuotannon, eli kuka tahansa voi julkaista esimerkiksi omia verkkosivujaan.

Viestintäalan suurimmat odotukset kohdistuvat tällä hetkellä lähetystekniikan digitalisointiin. Sekä televisiossa että radiossa ohjelmatuotanto on jo pääosin digitalisoitu, ja vähitellen ollaan siirtymässä kokonaan myös digitaalisiin lähetysverkkoihin. Kuluttajan on ollut pakko investoida sellaisiin vastaanottolaitteisiin, jotka ymmärtävät digitaalista signaalia.

Digitaalisen lähetystekniikan myötä radio- ja tv-kanavien määrää voidaan lisätä huomattavasti. Uudet kanavat tuskin voivat kilpailla samanlaisilla tuotteilla kuin jo olemassa olevat kanavat, joten kehitys suuntautunee kohti yhä eriytyneempiä ja profiloituneempia ohjelmistoja. Muita eroja 'vanhoihin viestintävälineisiin' verrattuna ovat vuorovaikutteisuus sekä joustava esitysmuoto, sisältö ja käyttö.

Uuden teknologian ehkä merkittävin ongelma on kansalaisten eriarvoistuminen. Mahdollisuus käyttää uusia viestintävälineitä ja niiden mahdollisuuksia on riippuvainen käytettävissä olevista laitteista ja hallussa olevista taidoista. Ne ovat epätasaisesti jakautuneet yhteiskunnassa. Eriarvoisuutta saattaa esiintyä paitsi varakkaiden ja köyhien valtioiden välillä, myös alueellisesti paikkakuntien tai jopa sukupuolten välillä. Toisaalta esimerkiksi Internet demokratisoi diktatuurimaiden oloja, joissa vallanpitäjät kontrolloivat viestintävälineitä ja levittävät propagandaa. Tällöin Internet on oiva väline saada tietoa muun maailman näkemyksistä. Toisaalta autoritaarisesti hallitut maat, kuten Saudi-Arabia ja Kiina, uhraavat valtavasti voimavaroja estääkseen kansalaistensa pääsyn ulkomaisille verkkosivuille.