 |
||||
 |
 |
 |
||
 |
 |
 |
 |
|
 |
 |
 |
 |
 |
| Joukkoviestinnän kehitys |
|
|
| Termihaku |
Sähköinen viestintä
Sähköisen viestinnän historia alkaa 1800-luvun puolivälin
paikkeilta. Samaan aikaan koko länsimainen yhteiskunta koki valtavia
mullistuksia teollistumisen ja kaupungistumisen myötä. Asutus
alkoi keskittyä suurkaupunkeihin, joihin syntyi uusi sosiaalinen
luokka, teollisuustyöväestö. Perinteinen aatelinen yläluokka
oli jo 1500-luvuta alkaen menettänyt asemaansa virkamiesten, itsenäisten
ammatinharjoittajien ja yrittäjien muodostamalle porvaristolle.
Paino- ja valokuvaustekniikoiden kehitys 1800-luvun jälkipuoliskolla mahdollisti massamittaisen kulttuurituotteiden tuotannon myös alempien luokkien, erityisesti kaupunkien työväestön käyttöön. 1900-luvun puolelle tultaessa työväestön tulotaso oli noussut. Työläiset muodostivat uuden, ostokykyisen kuluttajaryhmän, jolle kannatti tarjota uusia tuotteita, kuten gramofoneja ja radioita. Myöhemmät analyytikot ovat nimittäneet työväestölle suunnattua tuotantoa massakulttuuriksi. Nykyisin samasta ilmiöstä käytetään tavallisimmin nimitystä populaarikulttuuri.
Massaviihdettä pidettiin aluksi arvottomana ja haitallisena: ”oikeata” kulttuuria edustivat ooppera, maalaustaide ja teatteri. Katsaus historiaan paljastaa kuitenkin useita rajanylityksiä arvottomasta arvokkaaseen: esimerkiksi jazz-musiikki oli aluksi asti primitiivistä ja turmiollista värillisten meteliä, sitten snobistista älymystötaidetta. Käsityksen kulttuurin ja ei-kulttuurin välisestä rajanvedosta saa tutustumalla sanomalehtien kulttuurisivujen aiheisiin eri vuosikymmeninä. Nyt kulttuurisivujen kokoajille kelpaa sarjakuva tai rock maalaustaiteen ja oopperan seuraksi.
Toisen maailmansodan jälkeen sähköinen viestintä lisääntyi nopeasti. Radio tosin oli olemassa jo 1920-luvulta alkaen, mutta sen asema voimistui muuallakin kuin Yhdysvalloissa vasta 40-luvulla. Televisiotoimintaan Suomi lähti mukaan melko myöhään: televisiovastaanottimet yleistyivät suomalaiskodeissa vasta 1960-luvulla. 1970-luvun alkaessa radio- ja televisioverkot kattoivat koko maan.
Sähköviestinnän tekninen kehitys ja erityisesti television kansainvälistyminen loivat Suomessakin perustaa yleisradiojärjestelmän uudelleenarvioinnille. 70-luvun lopulla valtiollinen yleisradioyhtiö Yle uudisti lupamaksujärjestelmänsä ja erillisestä radioluvasta luovuttiin. Erityisesti 80-luvulla ohjelmien määrällinen tarjonta lisääntyi ratkaisevasti – lähinnä kaupallisten paikallisradioiden ja television kolmoskanavan sekä ulkomaisten satelliittikanavien vaikutuksesta.