etusivu › median lukutapoja › merkitykset eivät ole kaikille samoja

Merkitykset eivät ole kaikille samoja

Tulkitsemme median viestejä osittain automaattisesti ja tiedostamatta. Sanat ja kuvat eivät ole merkityksiltään tarkkarajaisia, vaikka niiden ilmimerkitys onkin meille kaikille sama. Ilmimerkitykset ovat näköhavainnon pintatason merkityksiä ja syntyvät, kun katsoja tunnistaa kuvan hahmot, esineet, ympäristöt ja tapahtumat.

Miellemerkitykset ovat sanan tai kuvan aikaansaamia kulttuuri- ja katsojasidonnaisia merkityksiä. Esimerkiksi sanaan hiiri voi liittyä myönteisiä tai kielteisiä kokemuksia, jotka vaikuttavat sanan miellemerkitykseen. Jos sinulla on ollut hiiri lemmikkieläimenä, miellemerkityksesi on melko varmasti myönteinen. Jos taas miellät hiiren pelkästään tuholaiseksi ja bakteeripesäksi, miellemerkityksesi lienee kielteinen. Miellemerkityksiä voidaan kuitenkin ohjailla esimerkiksi sommittelulla ja väreillä. Miellemerkitykset voivat olla tulkinnan kannalta jopa ilmimerkityksiä vahvempia. Ilmimerkitykset ja miellemerkitykset kietoutuvat käytännössä yhteen, eikä niitä ole helppoa erottaa toisistaan.

Havaintoja tehdessään lukija tai katsoja on siis aina sidoksissa omaan itseensä: sukupuoleensa, ikäänsä, arvoihinsa, asenteisiinsa ja niin edelleen. Henkilö tulkitsee viestejä omien persoonallisten ominaisuuksiensa läpi. Viestien merkitykset eivät siis ole täysin samoja esimerkiksi sinulle ja 75-vuotiaalle hindulaismiehelle.

Merkitykset voivat olla myös yhteisöllisiä ja kulttuurisia. Tästä on osoituksena esimerkiksi nuorison käyttämä kieli. Se vilisee sellaisia sanoja, joita vain vähän vanhemmat eivät ymmärrä lainkaan tai käyttävät samaa sanaa eri merkityksessä. Toinen esimerkki yhteisöllisistä merkityksistä on huumori. Huumori on vaikea tyylilaji esimerkiksi kansainvälisissä mainoksissa, sillä vaikkapa suomalaisten ja intialaisten huumorintajut ovat keskenään hyvin erilaiset. Ja englantilaiset ovat tunnettuja kuivasta huumoristaan, jota ei muualla niin hyvin ymmärretä.