etusivu › mediaympäristöni › viestintä on vuorovaikutusta

Viestintä on vuorovaikutusta

Kolmannen vuosituhannen alussa yleisön katsotaan muodostuvan aktiivisista median käyttäjistä ja toimijoista. Yleisöjä ei siis pidetä passiivisina kuluttajina tai suoran mediavaikutuksen kohteina eli pelkkinä vastaanottajina. Yleisöjä ei myöskään ajatella yhtenä suurena katsoja-, lukija- tai kuuntelijamassana, vaan erillisinä käyttäjä- ja kohderyhminä. Näiden ajatellaan muotoutuvan erilaisten mieltymysten ja kulttuuristen taustatekijöiden (esimerkiksi harrastusten, musiikkimaun, tapojen) perusteella.

Viestintä käsitetään vuorovaikutuksena, jossa yleisöt ja käyttäjät tulkitsevat aktiivisesti viestimien sanomia eivätkä välttämättä hyväksy suoralta kädeltä kaikkea esitettyä. Käyttäjät tekevät mielessään vastatulkintoja, peleissä jopa rakentavat omia polkujaan ja kenttiään. He ryhtyvät tarvittaessa myös julkiseen vuorovaikutukseen viestimien avulla eli tuottavat itse julkisia esityksiä mediaan. Varsinkin Internet on edistänyt käyttäjien mahdollisuuksia ryhtyä tällaisiksi aktiivisiksi toimijoiksi. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat kansalaislähtöiset verkkosivustot ja yleensä vaihtoehtoiset yhteisölliset verkkojulkaisut. Esimerkiksi Vaikuttamo-sivustolla nuoret keskustelevat paikallisten päättäjien kanssa sekä tekevät itse aloitteita ja juttuja sivustolle.

Mediatutkijoita ja esimerkiksi eurooppalaisia päättäjiä ovat vuosituhannen vaihteessa kiinnostaneet yleisöjen osalta varsinkin lasten ja nuorten mediasuhteet ja niin sanottu digitaalinen kuilu. Sillä tarkoitetaan erityisesti tietoteknisten taitoerojen ja niiden myötä myös yhteiskunnallisissa vaikutusmahdollisuuksissa erojen syntymistä kehittyneiden ja kehitysmaiden kansalaisten välillä ja näiden maiden sisällä eri väestöryhmien kesken. Kuilun laajentumista on pyritty estämään esimerkiksi kouluttamalla syrjäytymisuhan alaisia väestöryhmiä.