Opettajille
Median maailma
Kurssin suorittaminen Termikirjasto Linkit Tekijät
mediaympäristöni joukkoviestinnän kehitys median lukutapoja mediatalous median säännöstö
Termihaku

Opetushallitus

 

 

Tekijänoikeuden ongelmia verkkomediassa

Digitalisoitumisen ja Internetin myötä luomis-, jakelu- ja tuotantoprosessien rajat ovat hämärtyneet, mikä on tuonut mukanaan ongelmia. Yksi erityisen paljon päänvaivaa tuottava pulma on tekijänoikeuksien valvominen, sillä verkko ei tunne valtioiden välisiä rajoja ja siten mikään valtiollinen sääntelyjärjestelmä ei voi pureutua kunnolla verkon tekijänoikeusrikkomuksiin.

Koska kopioiminen ja levittäminen verkossa on erittäin helppoa, saattaa materiaali, jota joku väittää omakseen, olla jo moneen kertaan varastettua. Siksi niin journalisteilta kuin muiltakin verkon käyttäjiltä vaaditaan erityistä tarkkaavaisuutta ja lähdekritiikkiä. Ammattitaitoiset toimittajat tuskin syyllistyvät vakaviin tekijänoikeusrikkomuksiin, mutta koska verkossa ei tarvitse olla toimittaja julkaistakseen tekstiä tai kuvia, saattaa ongelmia syntyä. Uusille journalistisille tekijöille voi olla vierasta se, että jonkun toisen tuotoksia ei saa julkaista keskustelupalstoilla, blogeissa tai omilla kotisivuilla.

Kuvaamisen helppous ja vaivaton julkaiseminen on tuottanut mielipahaa monelle. Periaatteessa kuvan tekijänoikeus on aina kuvan ottajalla, joten hän saa päättää missä kuva julkaistaan tai julkaistaanko sitä lainkaan. Esimerkiksi galleriasivustojen (esim. kuvake.net, ii2.org ja irc-galleria.net) sääntöihin kuitenkin kuuluu, että kuvissa esiintyviltä henkilöiltä pitää olla lupa kuvien julkaisemiseen. Eikä muuallakaan netissä saa julkaista ihan mitä tahansa, siitä määrää esimerkiksi laki yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä (ks. Rikoslaki-luku).

Toisen ottamia kuvia ei saa levitellä netissä . Kuvaajalla on aina yksinomainen oikeus ottamaansa kuvaan. Tarkoittaa siis sitä, että hän saa päättää missä kaikkialla kuva julkaistaan. Toisen ottamia kuvia ei täten saa julkaista esimerkiksi omilla nettisivuilla, gallerioissa tai keskustelupalstoilla. Silti galleriasivuilla törmää usein julkkisten kuviin ja virtuaalilemmikkisivuilla netistä haettuihin eläinkuviin. Oikea tapa olisi laittaa linkki kuvaan.

Normaalit tekijänoikeuden rajoitukset eli yksityinen käyttö ja sitaattioikeus pätevät myös verkossa. Eli netistä löytyvän kuvan saa laittaa oman koneen taustakuvaksi ja vaikka tulostaa omalle seinälle. Osia jonkun toisen julkaisemasta tekstistä saa kopioida julkiseen käyttöön, mutta koko tekstiä ei saa julkaista uudelleen ilman tekijän lupaa.

Julkisen sanan neuvoston ohjeet ja rikoslaki ulottuvat verkkoon, mutta niiden soveltaminen käytännössä on ongelmallista. Julkisen sanan neuvostolle voi kannella kuka tahansa huomattuaan, että jossakin joukkoviestimessä on rikottu hyvää journalistista tapaa. JSN voi määrätä sanktioita ja antaa huomautuksia, mutta se ei voi määrätä sakkoja tai vapausrangaistuksia.

Koska tietoverkot ovat globaaleja, käy tiivis kansainvälinen yhteistyö tekijänoikeuksien valvomisessa entistä tärkeämmäksi. Ensimmäiset kansainväliset pelisäännöt digitaaliajan tekijänoikeuksille ja teosten käyttämiselle tietoverkoissa luotiin Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) piirissä vuonna 1996.