 |
||||
 |
 |
 |
||
 |
 |
 |
 |
|
 |
 |
 |
 |
 |
| Median säännöstö |
|
|
| Termihaku |
Sananvapauslaki
"Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia." (Suomen perustuslaki, 12§)
Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä astui voimaan syksyllä 2003. Päivitetyn lain merkittävin uudistus oli se, että nyt laki on väline- ja teknologianeutraali eli samat velvollisuudet koskevat niin painettua, sähköistä kuin digitaalistakin viestintää. Uusi sananvapauslaki korvaa painovapauslain ja radiovastuulain.
Joukkoviestinnän lajityypillä ei ole lain kannalta merkitystä. Lakia sovelletaan sekä toimitukselliseen että kaupalliseen aineistoon. Sen sijaan vain vapaasti valikoituvan vastaanottajakunnan saataville toimitettu aineisto on lain piirissä, eli kohdeviestintä ei kuulu lain soveltamisalaan.
Verkkojulkaisun määritteleminen koitui ongelmakohdaksi, sillä tietoverkot pursuavat mitä erilaisempia julkaisuja. Sananvapauslaki päätyi määrittelemään verkkojulkaisun sellaiseksi, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti ja joka on julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta laadittu kokonaisuus. Tämä merkitsee sitä, että chat-, news-, irc- ja keskustelupalstat jäävät sananvapauslain ulottumattomiin. Myöskään portaalit ja linkkikokoelmat eivät ole lain tarkoittamia verkkojulkaisuja.
Kullekin aikakautiselle julkaisulle, verkkojulkaisulle ja ohjelmalle tulee määrätä päätoimittaja tai vastaava toimittaja. Yksittäisille painotuotteille tai tallenteille ei päätoimittajaa tarvitse nimetä. Maistraattiin tehtävästä ilmoituksesta päätoimittajan nimittämisestä tai vaihtumisesta luovuttiin uuden lain myötä kokonaan.
Kussakin julkaisussa on oltava tieto julkaisijasta. Ohjelmatoiminnassa on tiedotettava ohjelmatoiminnan harjoittajasta. Myös pää- tai vastaavaa toimittajaa koskeva tieto on oltava tai annettava mainituissa välineissä. Myös valmistamisvuodesta on oltava tieto (tämä ei koske verkkojulkaisua), mutta valmistus- tai painopaikkaa sekä valmistajaa ei tarvitse uuden lain myötä ilmoittaa.