etusivu › median säännöstö › tapakulttuuri

Tapakulttuuri

Joukkoviestinnän sääntelyn näkökulmasta tapakulttuuri tarkoittaa niitä itsestäänselvyyksiä, jotka tavalla tai toisella määrittävät sitä, mikä on julkisesti sopivaa ja sallittua, mikä taas sopimatonta ja kiellettyä. Tälle tasolle kuuluvat viestinnälliset säännöt omaksumme yleensä osana kasvatustamme ja kulttuuriamme. Tapakulttuurin normit ovat niin itsestään selviä, että huomaamme ne yleensä vasta silloin, kun joku rikkoo niitä. Tähän kuuluvat esimerkiksi se, miten puhumme pyhistä tai muuten arkoina pidetyistä asioista ja muista ihmisistä tai ihmisryhmistä.

Tapakulttuuri muuttuu paitsi historian myötä, myös kulttuurista toiseen. Siten emme voi länsimaisesta kulttuurista käsin arvostella esimerkiksi Lähi-Idän viestintätapoja. Ongelmaksi nousee kuitenkin se, että yhä useammin joukkoviestimet kokoavat yleisöikseen eri kulttuurisen tasutan omaavia ihmisiä, jolloin toimittajan olisi otettava yleisön moniarvoisuus huomioon juttuja tehdessään.

Kulttuurinen muutos on tahtunut Suomessa niin nopeasti, että joukkoviestinnän itsesääntely ja ammattietiikka eivät tahdo pysyä perässä. Tapakulttuurin tasolla tapahtuvien konfliktien selvittelyyn ei ole valmiita vastauksia.