|
|
TUOMITA
| Aktiivin indikatiivi |
PREESENS
minä tuomitsen
sinä tuomitset
hän tuomitsee
me tuomitsemme
te tuomitsette
he tuomitsevat
PASSIIVI
tuomitaan
IMPERFEKTI
tuomitsin
tuomitsit
tuomitsi
tuomitsimme
tuomitsitte
tuomitsivat
PASSIIVI
tuomittiin
PERFEKTI
olen tuominnut
olet tuominnut
on tuominnut
olemme tuominneet
olette tuominneet
ovat tuominneet
PASSIIVI
on tuomittu
PLUSKVAMPERFEKTI
olin tuominnut
olit tuominnut
oli tuominnut
olimme tuominneet
olitte tuominneet
olivat tuominneet
PASSIIVI
oli tuomittu
|
|
KIELTOMUOTO
en tuomitse
et tuomitse
ei tuomitse
emme tuomitse
ette tuomitse
eivät tuomitse
ei tuomita
en tuominnut
et tuominnut
ei tuominnut
emme tuominneet
ette tuominneet
eivät tuominneet
ei tuomittu
en ole tuominnut
et ole tuominnut
ei ole tuominnut
emme ole tuominneet
ette ole tuominneet
eivät ole tuominneet
ei ole tuomittu
en ollut tuominnut
et ollut tuominnut
ei ollut tuominnut
emme olleet tuominneet
ette olleet tuominneet
eivät olleet tuominneet
ei ollut tuomittu
|
| Aktiivin konditionaali |
PREESENS
minä tuomitsisin
sinä tuomitsisit
hän tuomitsisi
me tuomitsisimme
te tuomitsisitte
he tuomitsisivat
PASSIIVI
tuomittaisiin
PERFEKTI
olisin tuominnut
olisit tuominnut
olisi tuominnut
olisimme tuominneet
olisitte tuominneet
olisivat tuominneet
PASSIIVI
olisi tuomittu
|
|
en tuomitsisi
et tuomitsisi
ei tuomitsisi
emme tuomitsisi
ette tuomitsisi
eivät tuomitsisi
ei tuomittaisi
en olisi tuominnut
et olisi tuominnut
ei olisi tuominnut
emme olisi tuominneet
ette olisi tuominneet
eivät olisi tuominneet
ei olisi tuomittu
|
| Aktiivin potentiaali |
PREESENS
minä tuominnen
sinä tuominnet
hän tuominnee
me tuominnemme
te tuominnette
he tuominnevat
PASSIIVI
tuomittaneen
PERFEKTI
lienen tuominnut
lienet tuominnut
lienee tuominnut
lienemme tuominneet
lienette tuominneet
lienevät tuominneet
PASSIIVI
lienee tuomittu
|
|
en tuominne
et tuominne
ei tuominne
emme tuominne
ette tuominne
eivät tuominne
ei tuomittane
en liene tuominnut
et liene tuominnut
ei liene tuominnut
emme liene tuominneet
ette liene tuominneet
eivät liene tuominneet
ei liene tuomittu
|
| Aktiivin imperatiivi |
PREESENS
(sinä) tuomitse
(hän) tuomitkoon
(me) tuomitkaamme
(te) tuomitkaa
(he) tuomitkoot
PASSIIVI
tuomittakoon
PERFEKTI
ole tuominnut
olkoon tuominnut
olkaamme tuominneet
olkaa tuominneet
olkoot tuominneet
PASSIIVI
olkoon tuomittu
|
|
älä tuomitse
älköön tuomitko
älkäämme tuomitko
älkää tuomitko
älkööt tuomitko
älköön tuomittako
älä ole tuominnut
älköön olko tuominnut
älkäämme olko tuominneet
älkää olko tuominneet
älkööt olko tuominneet
älköön olko tuomittu
|
| Verbin nominaalimuodot |
I INFINITIIVI
Lyhyempi muoto:
tuomita
Pitempi muoto:
tuomitakseni
tuomitaksesi
tuomitakseen
tuomitaksemme
tuomitaksenne
tuomitakseen
III INFINITIIVI
inessiivi tuomitsemassa
elatiivi tuomitsemasta
illatiivi tuomitsemaan
adessiivi tuomitsemalla
abessiivi tuomitsematta
instruktiivi tuomitseman
Passiivi
instruktiivi tuomittaman
|
|
II INFINITIIVI
inessiivi tuomitessa
instruktiivi tuomiten
Passiivi
inessiivi tuomittaessa
IV INFINITIIVI
nominatiivi tuomitseminen
partitiivi tuomitsemista
I PARTISIIPPI
aktiivi tuomitseva
passiivi tuomittava
II PARTISIIPPI
aktiivi tuominnut
passiivi tuomittu
|
|
